Ministeriön sisäiseen budjettiriiheen
kasattiin osastolla papereita täydellä paineella. Ei riittänyt, että esitettiin
oikea asia, vaan piti olla tarkka, että useissa eri budjettiluvuissa mainittu sama
asia oli kerrottu samalla tavalla joka paikassa. Budjettiosaston
budjettisihteeri Kati Suihkonen piti näpeissään budjetin määrärahoja tuntien
pennilleen jokaisen momentin. Turhaan ministeri ei hänelle jokavuotista
lounasta tarjonnut budjettiesityksen valmistuttua. Pääsin hetkeksi eroon papereista,
sillä toukokuussa 1992 seisoskelin Kivelän ja Pekka Tuomiston kanssa Smolnan aulassa,
jonne oli kertynyt minulle tuntemattomasta syystä TV-kameroita ja paljon lehtimiehiltä
näyttäviä ihmisiä. Oli vaikea uskoa, että mediaväkeä veti puoleensa hallituksessa
nyt tehtävä päätös julkishallinnon kehittämislinjoista. Odotus esittelyyn jatkui
ja jatkui hämärien huhujen vihjaillessa jotain suurta olevan tulossa. Pippurinen
Sirpa tuli viereeni seisomaan sipisten salaperäisesti korvaani suorasta televisiolähetyksestä.
Yhtäkkiä ovet avautuivat Ahon ja Rehnin rynnätessä saliin pitämään tiedotustilaisuutta
takaseinälle loihditun pöydän taakse. Kysymyksiä sinkoili solkenaan. Historiallisen
suuri Hornet-kauppa oli päätetty. Sirpan ihmetykseksi lähdin tilaisuudesta pois
jäämättä kuuntelemaan lehdistön kysymyksiä ja ministereiden vastauksia.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti