Huoneeseen
mukana tullut hoitaja veti tottuneilla otteillaan isäni istumaan sänkyyn laidalle,
ja pelkäsin, että isä kaatuu minä hetkenä hyvänsä. Yritin puhutella isää, mutta
hän oli vaiti. Hoitaja pyysi odottamaan osastolääkäriä, joka kierroksensa päätyttyä
tulisi juttelemaan kanssani. Keski-ikäinen tanakka lääkäri valkoisessa takissaan
ei osannut kertoa, mikä isääni vaivasi. Hän vain totesi, että veriarvot olivat huonot,
etenkin hemoglobiini, ja ihmetteli, mistä palohaavat olivat tulleet. Lääkärin poistuttua
katsoin velvollisuudeksi viedä isä pyörätuolilla sairaan kanttiiniin kahville. Matka
oli vaivaloinen, ja isä halusi pysähtyä useaan kertaan tukimaan seiniä ja tarkkailemaan
toimiston ilmoitustaulua sanoen painokkaasti, että toimisto on hänen konttorinsa,
jossa ei neekereitä suvaittu. Ajattelin isän lausahduksien johtuvan Amerikan kouluajoilta
ja työuralta. Pöydässä isä sai takellellen kerrottua kaatuneensa, menettäneensä
tajunsa ja polttaneensa kylkensä irralliseen sähkölämpöpatteriin.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti