Muutaman päivän miettimisen jälkeen
sovimme, että laadimme Kosken nimissä niin sanotun viimeiseen torjuntavoittoon tähtäävän
suunnitelman. Lähetimme sen faksilla hallinnon kehittämisen ministerivaliokunnalle
tiedoksi kesken valiokunnan istuntoa, jossa asiaa käsiteltiin. Kalenterissani oli
neuvotteluhuoneen faksinumero ja tiesin vahtimestarien yleensä pyytävän kokouksen
sihteeriä faksihuoneeseen lukemaan sinne tullutta postia, vaikka istunto oli kesken.
Nyt oli sihteeri Sirpa Kekkosen harkinnassa, päätyivätkö paperit ministereiden eteen.
Tämä oli riskiyritys, mutta Koski vakuutti, ettei hänellä ole mitään menetettävää.
Tilanne näytti myöhemmin hyvältä,
koska valtion budjettikirjassa ei ollut mainintaa laitoksen lakkauttamisesta. Koski
kirjoittikin henkilöstölehti Fiilikseen, että lakkauttaminen oli vastatuulessa,
ja lähetti minulle puulaatikossa punaviinipulloja. Nautimme niistä Helin kanssa
jouluna hankien keskellä Hauholla. Ei auttanut ponnistelumme ja faksailumme, sillä
runsaan vuoden kuluttua laitos lakkautettiin aiempien kaavailujen mukaan. Saimme
kuitenkin yhdellä vuodella siirrettyä lopettamista. En ottanut selvää myöhemmin,
oliko tämä hyvä vai huono, sillä toimin vain asiakkaani toimeksiannon mukaan. Moraalisia
kipuja faksauksesta en tuntenut.
Kommentit
Lähetä kommentti