Aloin välittömästi ottaa selville,
miten edunvalvojaksi pääsi. Soittaessani Helsingin käräjäoikeuteen sain selkeät
ohjeet. Isän nimen saaminen paperiin oli monimutkainen
toimenpide hänen epäillessä kaikkia, välillä harhaillen omissa maailmoissaan. Juuri
ennen harakanvarpaidensa piirtämistä hän oli varma, että touhumme oli osa keskusrikospoliisin
häneen kohdistuvaa vakoiluhanketta. Hänet aiottiin myrkyttää, koska oli ollut
mukana asekätkentäjutussa. Konepistoolit oli kätketty juuttisäkkeihin Pennalan
perunakuopan betonilattian alle. Tämän salahankkeen kuultuani aloin toimia entistä
tarmokkaammin edunvalvonta-asiassa. Soitin käräjäoikeuden tutulle tuomarille ja
lupasin liittää hakemukseeni taloudellisten kykyjeni havainnollistamiseksi ministeri
Pekka Vennamon kirjeen, jolla hän oli määrännyt minut toimimaan valtion ravitsemuskeskuksen
tilintarkastajana. Tätä minun ei tarvinnut myöhemmin katua.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti