Aloin välittömästi ottaa selville,
miten edunvalvojaksi pääsi. Soittaessani Helsingin käräjäoikeuteen sain selkeät
ohjeet. Isän nimen saaminen paperiin oli monimutkainen
toimenpide hänen epäillessä kaikkia, välillä harhaillen omissa maailmoissaan. Juuri
ennen harakanvarpaidensa piirtämistä hän oli varma, että touhumme oli osa keskusrikospoliisin
häneen kohdistuvaa vakoiluhanketta. Hänet aiottiin myrkyttää, koska oli ollut
mukana asekätkentäjutussa. Konepistoolit oli kätketty juuttisäkkeihin Pennalan
perunakuopan betonilattian alle. Tämän salahankkeen kuultuani aloin toimia entistä
tarmokkaammin edunvalvonta-asiassa. Soitin käräjäoikeuden tutulle tuomarille ja
lupasin liittää hakemukseeni taloudellisten kykyjeni havainnollistamiseksi ministeri
Pekka Vennamon kirjeen, jolla hän oli määrännyt minut toimimaan valtion ravitsemuskeskuksen
tilintarkastajana. Tätä minun ei tarvinnut myöhemmin katua.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti