Herttoniemen sairaalan osastolääkäristä
oli minulle tullut jo niin tutuksi, että lähes vilkuttelin hänelle tullessamme
vastaan sairaalan käytävillä. Isä oli hoidossa yli kuukauden veriarvojen seilatessa
sinne tänne ja keuhkojen pihistessä viikkokausia. Mies oli horjuvassa kunnossa.
Kun yhtenä päivänä tuttu sosiaaliohjaaja oli jälleen isää passittamassa sairaalasta
pois, kimpaannuin täysin harkinnasta huolimatta ja käytin epäkorrektia kieltä puhuessani dementiakodista. ”Mies ei mene
sinne enää!” Nainen ei pyytänyt minua enää huoneeseensa, vaan lupasi keskustella
kaupungin vanhushoidosta
vastaavan johtajan kanssa.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti