Nyt osastopäälliköt johtivat osastojaan hyvin itsenäisesti,
mikä heikensi mahdollisuuksia johtaa ministeriötä kokonaisuutena. Kuunnellessani
kansliapäällikköä aivoistani karisivat kaikenlaiset maailmantalouden parantamiseen
tähtäävät laskutoimitukset. Hänen mennessä kastelemaan ikkunalaudan kukkia keräsin
rohkeuteni ja kysyin säädösohjauksesta. ”Valtionvarainministeriö oli valtion budjettivallallaan
kiistaton konsernikeskus. Miksei oikeusministeriö voisi olla säädösohjauksen konsernikeskus?”
Kansliapäällikkö oli hetken hiljaa kädet pöydällä sormet lomikkain. ”Niin se
periaatteessa voisi olla, mutta ministeriöt ovat hyvin itsenäisiä lakien
valmisteluissaan ja säädöksiltä puuttuu yhteinen mittari, kuten
budjettiesityksillä on, raha.” Keskustelu muuttui käytännön järjestelyjä koskevaksi
rupatteluksi ja työhuoneeni esittelyksi. Ikkunasta avautui Esplanadille kaunis kesää
enteilevä näköala koululaisryhmien rientäessä kirjavissa asuissaan puiston käytävällä
kohti Kauppatoria.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti