Nyt osastopäälliköt johtivat osastojaan hyvin itsenäisesti,
mikä heikensi mahdollisuuksia johtaa ministeriötä kokonaisuutena. Kuunnellessani
kansliapäällikköä aivoistani karisivat kaikenlaiset maailmantalouden parantamiseen
tähtäävät laskutoimitukset. Hänen mennessä kastelemaan ikkunalaudan kukkia keräsin
rohkeuteni ja kysyin säädösohjauksesta. ”Valtionvarainministeriö oli valtion budjettivallallaan
kiistaton konsernikeskus. Miksei oikeusministeriö voisi olla säädösohjauksen konsernikeskus?”
Kansliapäällikkö oli hetken hiljaa kädet pöydällä sormet lomikkain. ”Niin se
periaatteessa voisi olla, mutta ministeriöt ovat hyvin itsenäisiä lakien
valmisteluissaan ja säädöksiltä puuttuu yhteinen mittari, kuten
budjettiesityksillä on, raha.” Keskustelu muuttui käytännön järjestelyjä koskevaksi
rupatteluksi ja työhuoneeni esittelyksi. Ikkunasta avautui Esplanadille kaunis kesää
enteilevä näköala koululaisryhmien rientäessä kirjavissa asuissaan puiston käytävällä
kohti Kauppatoria.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti