886. Piimätölkkien yhteiskunnallinen merkitys

Syksyllä minulla välähti keksinnön poikanen maitotölkkien kasaan puristamiseksi. Patentti- ja rekisterihallituksen insinööri oli jo varoittanut minua asioidessani siellä, että olisi suotavaa ennen patenttihakemuksen laatimista tehdä jonkinlainen arvio laitteen hyödyistä. Päädyin tulokseen, että Suomen kaikkien maito- ja piimätölkkien polttamisella voidaan lämmittää 30 000 omakotitaloa. Kyseessä ei ollutkaan pikkujuttu.

Omasta mielestäni laite oli nerokas. Siinä huuhdeltu maitotölkki asetettiin vaaka-asennossa laatikkomaiseen tilaan ja kahvasta vetämällä tölkki puristuisi aivan lituskaksi. Lituskat tölkit sidottaisiin nippusiteellä kahdenkymmenen kappaleen pakkauksiin. Muutamassa viikossa tein piirustukset ja pikkupatenttihakemuksen.

Kun saavuin suurin toivein ja jo melkein tehtaan omistajana työvoima- ja elinkeinokeskukseen esittelemään laitettani, naispuolinen patenttiasiamies veikin minut ensin kahville. Pannessani prototyypin pöydälle nainen vähän säikähti sen lintupönttömäistä olemusta, mutta rauhoittui, kun siirsin sen lattialle. Joimme kahvit ja keskustelimme yleisellä tasolla keksinnöllisyyden yhteiskunnallisesta merkityksestä, minkä jälkeen nainen alkoi epäillä tyhjien maitopurkkien haisevan pahalta keittiön nurkassa. Yritin vakuuttaa, että huuhtelu poistaisi hajun.