896. Konsultointia omassa pesässä

Vaikka konsultoimisessani ja myöhemmässä viranhoidossani osastolla oli selvä ristiriita, en voinut kieltäytyä oikeusministeriön johtoryhmän vaatiessa konsultointiani. Simon huoneessa konsulttisopimusta kirjoittaessani hän pysyi vaatimuksessaan vähentää osaston henkilökuntaa. Tämän sanottuaan hän nojasi raskaasti työpöytäänsä silmälasit otsalla katse tiukasti Koojiihin, joka yrmeän ilme kasvoillaan pani siihen nimensä.

 Aloitin työn keskustelemalla toimeksiannosta ja sopimalla etenemistavasta. Koojii suostui siihen, että aluksi haastattelen muutamia vastuuhenkilöitä, en niinkään tiedon saamiseksi, vaan tiedon levittämiseksi tulevasta hankkeesta. Turun lääninvankilan johtaja Esa Westerbacka kannusti haastattelussa selvittämään perin pohjin vankeinhoito-osaston roolia tulosohjauksessa. Työ eteni yllättävän sopuisasti, ja Koojii tuli joskus arvaamatta projektiryhmän työpalavereihin sekoittaen hetkeksi pasmojamme.

Haastatteluihin kului pari kuukautta, ja mielialat osastolla rauhoittuvat kansliapäällikkö Teuvo Kallionkin pidättäytyessä vähäeleiseen johtamiseen. Kokouksissa hän tyytyi vain jakamaan puheenvuoroja ja Ojanen toimi suunnannäyttäjänä. Vähitellen konsultointi rajautui osaston organisaation muuttamiseksi, mikä oli hyvin tavallista tämän tyyppisissä tilanteissa. Tarkoitus oli perustaa vankiloiden tulosohjaukseen erillinen ohjausyksikkö, joka toimisi vankeinhoitolaitoksen konserniohjauskeskuksena. Ajatus oli kannatettava, vaikkakin tämä johti siiten, että osaston muista yksiköistä tulisi enemmän tai vähemmän ohjauskeskusta palvelevia apuelimiä. Esityksen hyvä puoli oli se, että vankiloilla olisi myös selvillä, mikä yksikkö osastolla hoitaa mitäkin asioita. Kannatusta eivät saaneet kuitenkaan esitykseni perustaa avoseuraamuksille oma yksikkö ja ottaa siihen henkilöt kriminaalihuoltoyhdistyksestä.