Niihän minä luulin, ettei
sairaalareissu ollut pikakeikka. Rautakoura sosiaaliohjaaja osastolääkärin avustuksella
passitti kuitenkin isän tuttuun dementialaitokseen. Selatessani muistelmieni
käsikirjoitusta dementialaitoksen sänkyn reunalla muisitiini pulpahti yhteiskouluun
pyrkimiseni. Sanelun mukaan kirjoittamisesta ei tullut mitään. Vastikään Haapajärvelle
tullut maisteri Elsa Kettunen kierteli pulpettien väleissä ja ihmetteli kovalla
ja kirkkaalla äänellä kirjoitustani ja jäi lopuksi seisomaan pulpettini viereen.
”Kirjoittakaa maa on niin kaunis. Oletteko kuuro!” Kirjaimet menivät sekaisin ja jälki oli sen mukaista. Sitten hän totesi
painavalla äänenpainolla, että minua vaivaa sanasokeus.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti