Olin juuri saanut sopivasti kätkettyä
keksintöni työhuoneeni kaapin sopukoihin, kun tuttu päällikkö tuli toiselta puolelta
kaupunkia hätäisen koputuksen jälkeen puheilleni. Hörppiessämme käytävän keittimestä
hakemaani karvasta kahvia miehen muutoin niin iloinen ilme alkoi jähmettyä hymyttömäksi.
Mitä enempi hän kertoi tapahtuminen kulusta, sitä vakavammaksi hän muuttui. ”Ilta-Sanomissa
on iso kuva”, mies toisteli moneen kertaan ja kopeloi polviensa päällä pitämänsä
vanhan nahkasalkun auki. Kävi ilmi, että mies oli riehunut tulosneuvotteluseminaarin
illallisen jälkeen laivan käytävillä. Lehdessä oli iso kuva, jossa vartijat vievät
jalat harallaan olevaa päällikköä laivan putkaan. ”Miten minä kehtaan mennä kohta
alkavaan johtoryhmään johtamaan puhetta seminaarin annista? Miten?" Kotvan
aikaa istumme ääneti jääkaapin kurahdellessa ikävästi nurkassa. Pohdimme tilannetta
ankarasti välillä lehden kuvaa tuijottaen, ja itsekin sain pääni kipeäksi. Mies
nousi välillä seisomaan sanoen lähtevänsä kotiinsa. Tulimme tulokseen, ettei kotiin
lähteminen auta, vaan hän menisi lehti kainaloissa johtoryhmään ja avaisi reippaasti
kokouksen sivuilleen vilkuilematta. En tiennyt, kuinka järkevä ohje oli, mutta
myöhemmin tavatessamme hänellä oli sama iloinen olemus kuin ennenkin. Laivaseminaarista
ei sen jälkeen enää puhuttu.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti