Olin juuri saanut sopivasti kätkettyä
keksintöni työhuoneeni kaapin sopukoihin, kun tuttu päällikkö tuli toiselta puolelta
kaupunkia hätäisen koputuksen jälkeen puheilleni. Hörppiessämme käytävän keittimestä
hakemaani karvasta kahvia miehen muutoin niin iloinen ilme alkoi jähmettyä hymyttömäksi.
Mitä enempi hän kertoi tapahtuminen kulusta, sitä vakavammaksi hän muuttui. ”Ilta-Sanomissa
on iso kuva”, mies toisteli moneen kertaan ja kopeloi polviensa päällä pitämänsä
vanhan nahkasalkun auki. Kävi ilmi, että mies oli riehunut tulosneuvotteluseminaarin
illallisen jälkeen laivan käytävillä. Lehdessä oli iso kuva, jossa vartijat vievät
jalat harallaan olevaa päällikköä laivan putkaan. ”Miten minä kehtaan mennä kohta
alkavaan johtoryhmään johtamaan puhetta seminaarin annista? Miten?" Kotvan
aikaa istumme ääneti jääkaapin kurahdellessa ikävästi nurkassa. Pohdimme tilannetta
ankarasti välillä lehden kuvaa tuijottaen, ja itsekin sain pääni kipeäksi. Mies
nousi välillä seisomaan sanoen lähtevänsä kotiinsa. Tulimme tulokseen, ettei kotiin
lähteminen auta, vaan hän menisi lehti kainaloissa johtoryhmään ja avaisi reippaasti
kokouksen sivuilleen vilkuilematta. En tiennyt, kuinka järkevä ohje oli, mutta
myöhemmin tavatessamme hänellä oli sama iloinen olemus kuin ennenkin. Laivaseminaarista
ei sen jälkeen enää puhuttu.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti