Annamari Sipilältä oli hieno kuvaus päivän
HS:ssä brexitistä, sen eri käänteistä ja brittien tunnoista eroa kohtaan.
Artikkeli vahvisti tosiasiaa, että eron kanssa nyt vain elettävä. Todennäöistä on,
että tunnetasolla eron vaikutus britteihin on syvähkö, mutta menee nopeasti ohi
vaihtuen pragmaattisiin tullaus-, maahantulo-, standardisointi-,
oppilasvaihto-, yhteistyöorganisointi-, työehto-, maahanmuutto-ongelmiin. Optimisti
sanoo, että kaikista voidaan neuvotella ja ratkaisut löytää. Näin on. On melko
varmaa, että nämä lisäävät kuitenkin kertamenoja, mutta ennen kaikkea pysyviä
juoksevia kustannuksia. Ne voivat vuosien mittaan nousta kumulatiivisesti satoihin
miljardeihin euroihin. Ei ole epäilystäkään, ettekö Britannian suuri bruttokansantuote
kestäisi tätä, mutta jostakin se on pois. Ilkeämielisesti voitaisiin vastavetona
laittaa brittibussin kylkeen, että maksamme 400 miljoona euroa päivässä
brexitin aiheuttamista lisäbyrokratiasta ja yhteistyömahdollisuuksien
monimutkaistumisista ja heikkenemisistä. Tämä on yhtä epäreilua, kuin
brittibussin teksti 350 miljoonan euron vuotisesta jäsenmaksusta E:lle.
Lähes tuntematon kortti on, miten brexit vaikuttaa skotlantilaisten äänestyskäyttäytymiseen parin vuoden parlamenttivaaleissa. Jos skoexit voittaa, se saattaa merkitä Skotlannin eroa Britanniasta. Irlanti ja sen meri muodostavat ehkä vielä merkityksellisimmän kohtalonyhteyden alueen saarivaltioiden liittoumiin. Irlannin lähihistoriakin on niin monipovinen ja muotoinen protestantteineen, katolilaisineen, tasavaltalaisineen, brittirintamineen, pohjoisirlantilaisineen ja kielineen, jne, että koko alueen yhteysorganisaatioiden kehittymistä on turha ennakoida.
Kommentit
Lähetä kommentti