Moniin vuosikymmeniin urheilu ei ole ollut leikin asia. Kommunismin vallassa elävät pyrkivät sillä luomaan hyveellisen ja puoleensa vetävän imagon maan maineen. Niinpä kylmän sodan aikana yleisurheilu- ja palloilukentät toimivat kommunismin aatteen näyttäytymis- ja peliareenoina. Menestymisen avulla maa sai kiistatonta positiivista propaganda-arvoa maailmanlaajuisesti. Monetarismi iski myös urheiluun riisuen urheilusta sen vähäisenkin aatteellisen slogan ”nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin”. Slogan on kääntynyt maiden talouden iskulauseeksi. Maat, jotka eivät täytä iskulauseen ehtoja, pyrkivät armottomalla vimmalla saavuttamaan muut maat ihmisoikeuksia polkemalla ja luonnon varoja säästämättä.
On myös elegantimpia urheilumenestyksen konsepteja. Lähinaapurimme Norja on tämän asian suurlähettiläs. Maassa alkoi 1970-luvun lopulla sen merialueilta löytyvien raakaöljylähteiden ansiosta ennennäkemätön rikastuminen. Se näkyi Suomessa hyvin pienissäkin asioissa, kuten seminaarien osallistuvien pohjoismaisten seminaarien Norjan edustajien lukumäärissä. Valtiolla oli varaa lähettää niihin runsaasti osallistujia verrattuna muihin maihin. Nyt tämä ehkä näkyy kaikkein selvimmin Norjan yleisurheilun ja hiihdon tasojen nostamisessa. Norjan ampumahiihto tähdet asuvat Holmenkollenkin rinteellä näkymä Atlantille. Se on sama kuin ah. Seppälällä asuisi Eiran kaksiossa näkymä Klippanille. Sama trendi näkyy Arabian niemen öljymaissa.
Jalkapallossa
ilmiö on ehkä kaikkein helpoin huomata. Siinä huippujoukkueiden menestymisessä kotimaalla
ei ole juuri merkitystä, koska palaajat on ostettu satumaisilla summilla, joilla
ei ole mitään tekemistä katsojamäärien kanssa. Tämä ilmiö ja sen illuusio jatkuvat
niin kauan, kun rahakkaita omistajia löytyy ja tv-sopimuksia saadaan neuvoteltua.
Loppujen lopuksi tietenkin kyse on katsojaa määrien tavoittamisesta.
Kommentit
Lähetä kommentti