Jätetään kunnianarvoset daamit aluksi rauhaan. Joka tapauksessa sattuman tai hyvän tuurin
joskus sanotaan vaikuttaneen onnelliseen tai hyvään lopputulokseen. Suuressa
mittakaavassa voidaan aprikoida esimerkiksi, vaikuttiko hyvä onni II
maailmansodan Saksan sodankäynnin alkumenestykseen ja tappion alkuun, jota
kesti sodan loppuun asti.
Onneen se
vaikutti. Saksan hyökkäys Ardennien yli Ranskaan oli hyvästä tuurista kiinni
monella tavalla. Ensiksi Hitlerin lähiesikuntaan kuuluivat sattumalta
hyökkäyshenkisset sotapäälliköt Manstein ja Guderian, jotka houkuttelivat
epäröivän Hitlerin tähän uhkarohkeaan panssarihyökkäykseen läpäisemättömänä
pidetyn Ardennien metsäisen vuoriston yli Ranskaan. Hyökkäys onnistui
pilvettömänä päivänä yhdenkään liittoutuneen lentokoneen häiritsemättä kapeaa
tietä matkaavaa kolonnaa. Se ratkaisi Saksan alkumenestyksen Stalingradin saakka.
Sattuma korjasi satoa natseille.
Toista oli
neuvostoliittolaisten valtava vastahyökkäys kevät talvella 1943 alussa. Siinä sattuma
oli kaukana. Tätä hyökkäystä varten Stalin oli vuosia aiemmin organisoinut
Uralin takse tehtaansa tuottamaan 40 000 ”maailman parasta” T 34 panssarivaunua.
Maailman suurin panssaritaistelu käytiin kesällä 1943 Kurskin mutkassa. Savuava
ja roihuava taistelu päättyi natsien murska tappioon. Tässä taistelussa ei
ollut kyse tuurista, vaan välttämättömyyden toetutumisesta.
Oliko
Suomella hyvää tuuria saadessaan Mannerheimin ylipäälliköksi Suomen sotiin. Vastaus
ei ole yksiselitteinen. Arvojohtajana hän oli siinä tilanteessa verraton. Muttei
pelkästään sillä voittoja tule. Koko armeijan johtajaksi olisi löytynyt Suomesta
kyvykkäimpiäkin neljän tähden kenraaleja, esimerkiksi Talvela esikuntapäällikkönään
Airo.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti