Olen
kaivannut tekoälyltä apua esimerkiksi sen muistamiseen, minkä tyyppiseksi
henkilö A on muodostunut kirjaluonnoksen edellisten kuvausten perusteella.
Tästä seuraa looginen jatkokysymys, miten aiemman kirjotetun perusteella
seuraava kohtaus tulisi kirjoittaa tai ainakin sille ehdotuksia tai
vaihtoehtoja.
Nyt olen
joutunut pitämään apulistoja tapahtuminen kuluista ja henkilötyypeistä
pysyäkseni kärryillä kirjoittamistani. Tämä siksi, etten kirjoita päivässä kuin
kaksi kolme tuntia ja sillionkin kaikki on vain luonnosta, jota joutuu vähän
väliä kelaamaan alusta loppuun, jotta jonkinlainen kokonaiskuva säilyisi päässä.
Luulisin, etteivät kokeneimmat ja nuoremmat kirjoittajat tarvitse tällaisia
apukeinoja. Ja voi olla niin, että tällaisia tekoälyjä Suomessa onkin.
HS:n 2.12.
tiedeosastolla on kerrottu GPT-3:sta, joka näyttää ylittävän reilusti
kirjoittajan vaatimukset.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti