2485. Uran luojat - kaivutöihin

Joskus arkikeskusteluissa varmaan itse kukin on tullut maininneeksi uran luomisen esimerkiksi: ”Hän on luonut hyvän uran etenemällä osastopälliköksii saakka.” Kielitoimiston sanakirja mainitsee ura sanan etymologiasta, että ura merkitsee esimerkiksi äänilevyn uraa, jossa neula kulkee. Se voi merkitä myös työssä saavutettua etenemistä esimerkiksi hänellä on pitkä ura lääkärinä.

Uran luonti käsitteenä on liian determinististä, ennalta ohjautuvaa, suunniteltua ja päätettyä. Usean kohdalla on sattuma tai sattumat vaikuttaneet, miten henkilö on ajautunut, joutunut, tullut tilaisuus siirtyä toisenlaisiin tehtäviin. Usein on kyse henkilön oman käsityksensä mukaan paremmasta tehtävästä. Toki on myös tapauksia, jossa henkilö on siirretty sivuun tärkeältä paikalta vähempiarvoiseen tai peräti saanut potkut ilman tieto seuraavasta työpaikasta.

Yllä oleva tekstin lähtökohta on palkkatyöntekijän. Perheen äidillä tai huoltajalla taikka esimerkiksi maanviljelijällä tai pientilallisella ei tule ensimmäisenä mielen uranäkymät. Eikä tarvitse tullakaan. Jos on asunut ensimmäiset 20 vuotta maalaisyhteisössä, kenenkään mieleen ei tullut puhua työurasta tai peräti urakehityksestä.

Puhuminen urasta tai urakehityksen korostaminen on kilpailuyhteiskunnan kyytipoika yhä enempään ja enempään ja lopulta mahdottomuuteen, jossa ihminen romahtaa. Silloin kun tajuaa, ettei naapurin tai ystävän menestyksellä ja vauraudella ole mitään tekemistä oma hyvinvoinnin kanssa, on mahdollista olla tyytyväinen. Voi korkeintaan ajatella, että monien vaurastuminen pitkällä aikavälillä syö yhteistä kakkua. Oma hyvinvointi käsittää hyvin yksinkertaisia asioita: kohtuullista rapistuvaa terveyttä, ruokaa ja lämpöä ja ehkä myös oman kykynsä mukaista ajattelua ja mietiskelyä. Jälkimmäiset eivät ole mitenkään välttämättömiä.