Voisiko joku kertoa, mistä johtuu etenkin joukkue peleissä ennen ottelua käytetty ilmaus, että nyt pitää vain nauttia pelaamisesta. Joskus näin varmaankin on, mutta ei aina. Esimerkiksi joutuessaan tilapäisen pelaaja pulan takia pelaamaan huonokuntoisena, väsyneenä, kyllästyneenä tai valmentajan pakottamana, nauttiminen voi olla kyseenalaista. Voiko nauttimisen takana olla kysymys siitä, että jos nauttii pelaamisesta, se rentouttaa ja rentona saa myös irti parhaan suorituksen?
Huomion arvoista on, etteivät
yksilöurheilijat juuri käytä mainittua ilmaisua. Omasta vaatimattomasta kokemuksestani
voin sanoa, että yksilöurheilussa kilpailija voittaessaan sai kantaa yksin enemmän
tai vähemmän voittajan mainetta ja hävitessään päinvastoin. Ilmeisesti sen
takia kovaa rääkkiä (nykyään myös joukkuelajeissa) vaativassa yksilöurheilussa
ei juuri nautitti kilpailemisesta.
Kuinka paljon arvaa väärin, jos sanoo valmentajien tuoneen joukkuelajeihin pelistä nauttimisen käsitteen.
Kommentit
Lähetä kommentti