Jos pitäisi nimetä maailman julmin tyrannin mitattuna tapettujen ihmiset määrissä, kandidaatit ovat helppo nimetä. Selvää kuitenkin on, että Mao ja Stalin eivät saa yksin pitää kärkisioa tappajien kärkilistalla. Menneet viikot ovat osoittaneet Putin sijoittuvan rankingin kärkipäähän Iivana Julman rinnalla. Putinille tappaminen on keino pysyä vallassa, Iivana Julmalle nautinto.
Tässä kohtaa tulee väkisinkin mieleen Aleksandr Solzenitsyin kirja Ivan Denisovitsin päivä. Se kuvaa pistävän realistisesti yhden leiriläisen Ivanin päivää työleirissä. Se oli niin silmiä avaava, että sen perusteellä maamme teatteriväki olisi voinut tehdä siitä loistavan näytelmän. Mutta ilmeisesti suomettuminen vahti kaikkea. Sain ostettua kirjan Suomalaisesta tiskin alta 1980?
Jälkikäteen hieman ihmetyttää, miksi Stalin ei saanut Neuvostoliiton taloutta ja sen mukana elintasoa nousemaan. Maalla oli ja on valtavat luonnon varat ja etenkin pohjoisten merialueiden kalavarat. Kun katselee dokumenttifilmeistä rantamaisemia, siellä näkyy kalustusalusten ja troolien sijasta isojen, mutta nyt mitättömien veneiden raatoja. Jos parhaassa tapauksessa pääsee kalaretkelle satavuotiaalla savuavalla peräprutkulla, sen jokaisesta epämääräisestä rykäisystä sydän nousee kurkkuun. Oliko tämä moottorin viimeinen hönkäys ennen lopullista rääkäisyä.
Kommentit
Lähetä kommentti