Mulkkikset Vappurui Kimiä ja Kanttikka Hiriä ovat juuri laskeutuneet Costa hard de Kolliin. Sää on kurja, mutta Vappuri K ei ole mikään Kafkan herra K, joka kadotessaan oli juuri oppinut tuntemaan itsenä. Vappuri on tuntenut itsenä ja elämäntehtävänsä jo ennen syntymäänsä, mistä Kantikka Hiriä on niin kateellinen, ettei suostu esiintymään Kimiän kihahduksissa. Kaahdetieteilijä Koope Kalminen on luvannut parantaa tapansa ja lopettaa naksauttelunsa, jos niitä on edes ollut, ja korvikkeeksi siitä järjestää Kimiän voimamies Kalastisen puncheille, joka parantaa itse osaamista itsetuntonsa rapautumisen estämisessä. Huhottelija Palle Kilander on ehdottomasti pannut stopin kaikelle mulkvist esiintymisille aikoen nyt paneutua Kanssi Kalan partneriksi duoon, joka esittää ensi-iltansa alkajaiseksi Rannan kuutiota kultaa.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti