Eilisessä HS:ssä oli tosi mielenkiintoinen pitkä juttu syrjäseutujen nuorison viihtymisestä ja vapaa-ajanvietosta asuinaluillaan. Satuin kerran nuoruuden Hesassa keskusteluun, jossa orkesterin trumpetin soittaja kertoi, että soittaja saa aina tyttöseuraa. Ei tarvitse edes tanssia. Vieressä seisova poika tokaisi, ettei tarvitse tanssia eikä soittaa, kun pääsee saatolle.
Ehkä suurin vieläkin näkyvä
ero tyttörintamalla kaupunki nuoren ja maalla asuvan nuoren välillä on, ettei
nuori mies kaupungissa välttämättä tarvitse makeasti möyrivä auto tyttöseuran saamiseksi.
Dokumentin mukaan se kuitenkin näyttää edelleen oleva kova valtti maalla
tyttöjen kanssa seurustelussa. Kaupunki keskuskissa tämä pitänee vain osittain
paikkansa. Tämä johtunee siitä, että huvipaikossa moni nauttii jonokin verran alkoholia
ja rattiin ei siis ole aihetta tarttua. Mutta kaverikyyti varmaankin pelittää.
Joka tapauksessa nuorten huvitukset
ja unelmat eivät vuosikymmenissä juuri näytä muuttuneen. Nuorten miesten ja naisten
eri asteisten läheisyyksien tarve on säilynyt vuosi sadoista toiseen. Ensin oli
apostolikyyti, sitten sukset ja hevonen, ne vaihtuivat polkupyörään, polkupyörä
mopoon ja moottoripyörä ja nämä autoon. Itse olen kokeillut kaikki muut paitsi en
hevosta, koska köyhässä kodissani sellaista vaurautta ei ollut. Ei voisi olla nolompaa, kuin vieraalla hevosella
tanssiin menemisen paljastuminen.
Kommentit
Lähetä kommentti