Sata vuotta sitten käytiin taistelut Venäjän luokka herruudesta kommunistien ja valkoisten välillä. Kampailu tiivistyi supeten Krimiä kohti. Jälkeen päin ajateltuna valkoisten päälliköiden poistuminen Venäjän vallankumous taistelujen loputtua Krimin kautta Englantiin oli historiallisia. Monissa muodoissa ja merkityksissä vaihteleva valkoisten reitti Odessaan hengitti, kärsi ja toipui aina uudestaan auttamaan valkoisia eteen päin. Jos Amiraali Koltsak oli säilynyt sodan loppumetrit hengissä, historiakirjoitus kommunismista saattaisi olla erilainen. Hän oli ehkä pätevin keisarillisen Venäjän sotapäällikkö. Lenin ja Stalinin rinnalla taisteli myös useita eteviä miehiä kuten Buharin ja Kamenev, mutta heitä kohtasi diktatuurin poliittisten kilpailijoiden kohtalo. Ennemmin tai myöhemmin päät putoavat. Eräs Sitkeä kilpailija sinnitteli 1930-luvun lopulle asti, kunnes hän sai yhdysvaltaisessa hotelissa jääkoukun päähänsä.
Krim on syvästi historiallinen paikka. Putinin puheissa
alueen monenlaista suhteista ja kanssakäymisitä Venäjään on jossain määrin
perää, kuten professori ja Jälkiviisaiden jäsen Janne Saarikivi taannoisessa
ansiokkaassa artikkelissa HS:ssa osoitti. Mutta vielä enemmän Krim on oma itsenäinen
ja erityinen sekä elimellinen osa Ukrainaa.
Kommentit
Lähetä kommentti