Monia eurooppalaisia saattoi ihmetyttää, kuinka passiivisesti Yhdysvallat suhtautui etenkin toisen maailmansodan alussa aseiden tuottamiseen. Maan teollisuuspohattoja kiinnosti vain autoteollisuus ja siinä kilpailuedun voittaminen. Tilannetta pahensi 1930-luvun new deal, joka oli tuonut säröjä teollisuusjohtajien ja politiikkojen väleihin. Sen sijaan Britannian täytyi pakostakin olla kiinnostunut aseteollisuudesta ollen sodan eniten uhattu osapuoli. Kyytipoikana tähän on ja oli maan pioneeriasema konepajateollisuudessa. Britit ensimmäisenä maailmassa pummasivat höyrykoneella kaivoksiin tulevan työtä haittavan veden pois. Se oli valtava edistysaskel. Ehkä paras esimerkki brittien innovatiivisesta ja tehokkaasta konetuotannosta on lentokone Spitfire. Käytännössä sitä ei ollut olemassakaan, kun sota syttyi. Kymmenen vuotta kestäneen tuotannon aikana sitä parannettiin kierros kierrokselta, kunnes se sodan lopulla oli ylivoimaisesti paras hävittäjä. Konetta tehtiin kymmeniä tuhansia kappaleita. Sama koske Lancaster pommikonetta.
Briteille tyypillistä on, että he kehittivät uusia menetelmiä liukuhihnatyön sisällä, esimerkiksi niittauksen korvaaminen hitsauksella ja oikeiden metalliseosten käyttäminen oikeissa paikoissa. Merkille pantavaa oli, että liukuhihnatyö ei vaatinut tekijältään pitkää koulutusta ja se oli kevyttä työtä, jota myös naiset kykenivät tekemään.
Britannian teollisuuden helmi oli Vickers tehdaskombinaatio, joka
teki tuotteita lentotukialuksesta ja ompelukoneeseen (onko vieläkin). Saksalaiset
eivät päässet irti mestari-kisälli asetelmasta ja niinpä seillä vaalittiin käsityömäisiä
valmistustapoja.
Toisen maailmansodan
kokemukset osoittavat, että se osapuoli voittaa, jonka asetehtaiden tuotanto on
suurin ja luotettavin. Tässä katsonnassa Venäjä tulee häviämään Ukrainan sodan.
Kommentit
Lähetä kommentti