”Oi Odessa sä helmi Mustan meren”, lauloi Henry Theel komealla altollaan sotiemme aikana. Sodat loppuivat, laulu jäi. Näin käy nyt Mustan meren tuntumassa. Venäjä sortuu, Ukraina jää. Niin kuin moni muukin tekee, täytyy jälleen kerran ihmetellä Putinin Ukraina offensiivia. Siinä käy kuin keskiajan ristiretkeläiselle, hän lähti soturina, mutta palasi porttona.
Asiantuntijat
ja tervejärki kysyvät, miten Venäjän puolirampa sotaväki voi valloitta
puhumattakaan hallita kaksi kertaa Suomea suurempaa maa-aluetta ja 40 miljoonaista
yhtenäistä kansaa. On sanottu, että jalkaväki pelkää kaikkein eniten hetkellä,
kun voitto on jo käsissä, mutta pitää vielä lopputaisteluissa altistaa henkensä
viime metreillä. Onhan se kamalaa, kun viime sekunneilla voi kaatua. Kysymys voidaan kääntää venäismiehiä koskevaksi. "Miksi tällaisen järkeä vailla olevan sodan takia pitää vaarantaa henkensä?" Niinpä hyökkäyksen käsittäminen ei ole ongelma vaan se on
mysteerio, sillä ongelma voidaan ratkaista, mutta mysteeriota ei. Sama koskee vallankumousta ja kapinaa. Edellinen voitetaan, jälkimmäinen hävitään.
Kommentit
Lähetä kommentti