1974. Suudelma pikku kullannupulle

     Suudelma on aina paikallaan lapsoselle. Heihin on kätketty salaisuudet ja tulevaisuudet. Mitä ne ovat, ei tunneta. Mutta monet vanhemmat näyttävät sen tietävän avittamalla nuppujaan olan takaa oikeille teille, siis vanhempien mielestä oikeille. Tässä ei tarkoitetta hyviä universaaleja moraalisia oppeja, vaan konkreettista kehitysnäkymiä tai uria.
     Totta kai lapsi on vanhempien mielestä hiljaisella tavalla heidän sisimmässään aina ihmelapsi. Mutta ongelmia saattaa tulla jos lapsi näyttää aikuisten kriteerein älykkäältä. Hänellä on kolmivuotiaana suuri sanavarasto, hän loputtoman utelias, keksi leikkejä, jopa lukee, ymmärtää suuremmuudet, asettaa  palikoita järjestykseen, jne. Tähän asti kaikki on vielä hyvin.
     Jos tällainen lapsi saa kuulla vanhemmiltaan jatkuvina salakavalina kommentteina ja vihjeinä, kuinka fiksu hän on ja kuinka hänestä tulee sitä ja tätä. Ja jos vielä isovanhemmat ja ystävät jatkavat samaan tyyliin, ollaan varallisella polulla.
     Viisaat vanhemmat eivät kommentoi lapsensa mahdollista fiksuutta tai anna aihetta muidenkaan kommentoida. Antaa tässä suhteessa lapsen olla ulkopuolisilta rauhassa omissa sfääreissään, tietenkin normien ja tukemisen rajoissa.
     Nerolapsia on vähän. Motzartin nerous oli lähinnä sitä, että muusikko isä kuuntelutti hänellä musiikkia kehosta saakka ja samalla koulutti häntä ankarasti, monipuolisesti ja pitkään musiikin maailmaan. Einstein vaikutti lapsena lähes idiootilta.
    Helsingin yliopiston professori Lonkan mukaan moni lapsi muserretaan vanhempien lapseen kohdistettuihin odotuspaineisiin. Nämä odotukset leviävät kuin rutto isovanhempiin, ystäviin ja jopa kouluun.
     Viisaat vanhemmat ovat hiljaa lapsensa kohdistuvista viisauksista, odotuksista ja antavat lapsensa kasvaa rauhassa omissa ajatuksissaan ja askareissaan.