Ensimmäisen padan myrkkykeitos sekin on ollut jo vuosia valmis. Siellä ovat talousasiat kypsyneet valeuutisiksi, joita taloustieteen nimissä poliitikot heittelevät suistaan kansalle, kuten työjoustot työllistävät tai dynaamiset vaikutukset johtavat hyvän kierteeseen. Nyt juuri kehutaan yhtiöveron laskua talouden elvyttäjänä, vaikka mitään näyttöä ei ole.Taloustiede ei olekaan tiedettä, sillä se ei täytä tieteen kriteerejä, mm tieteelle tyypillistä kokeen toistettavuusvaatimus ei sillä toteudu, kuten esimerkiksi lääketieteessä. ”Taloustiede” pikemminkin joukko oppeja ja sääntöjä, joiden mukaan talous voi toimia, mutta mitään varmuutta ei ole.
Toisessa padassa hallituksen puoluejohtajat keittävät edes takaisin talousreseptejään lupaillen kuin tyhjästä työllisyysasteen nousevan 72 prosenttiin samalla, kun maassa on kasvava määrä hyvässä työiässä olevia syystä tai toisesta työhaluttomia ihmisiä. Avoimiin työpaikkoihin ei ole hakijoita. Viimeisiä päiviä ministerinä toimiessaan Lauri Ihalainen totesi, että maan 150 tuhatta pitkäaikaistyötöntä ei työllisty olkoon talouskasvu mikä tahansa. Liikutaan työetiikan rajamailla.
Kolmannessa padassa on kypsymässä hitaasti mutta varmasti ainutlaatuinen tilanne maan historiassa. Median ansiosta jo puolet kansasta osaa ulkoa talousliturgian sakramentin, että vain työllisyys luo hyvinvointia ja valinnan vapaus hyödyntää kaikkia.Tähän tapaan hallituspuolueen propaganda etenee:
Ministeri: Työ on parasta sosiaalitointa! Vain työpaikoilla on merkitystä! Valinnan vapaus! Nämä ovat yhtä tyhjiä fraaseja. Sama, kuin kalastajalle saarnattaisiin, että vain pyynti tuo saalista. Jokainen tajuaa, että pyytäjällä, välineillä, paikalla ja ajankohdalla on ratkaiseva osuus saaliissa. Onko kalastaja viisaampi kuin kansa? Siltä näyttää. Poliitikkojen hokemilla on selvä analogia yksityisten firmojen mainoslauseiden kanssa. Eräs firmaa kirkuu jopa radiokanava classicilla: ”Suomi on kylmä ja pimeä maa. Se tarvitsee sähköä. Samisähkö asentaa talosi sähköt. samisahkö.fi.”
Neljäs pata on jo ajat sitten valunut yli äyräiden.. Se voidaan tiivistä kysymykseen: miten ministerit, kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut ja hallituksen jäsenet voivat samaistua tai tiedostaa kansan elämisen vaikeudet ja pullonkaulat, jos heidän palkkansa on vähintään kaksinkertainen keskiarvopalkkaan verrattuna?
Toisessa padassa hallituksen puoluejohtajat keittävät edes takaisin talousreseptejään lupaillen kuin tyhjästä työllisyysasteen nousevan 72 prosenttiin samalla, kun maassa on kasvava määrä hyvässä työiässä olevia syystä tai toisesta työhaluttomia ihmisiä. Avoimiin työpaikkoihin ei ole hakijoita. Viimeisiä päiviä ministerinä toimiessaan Lauri Ihalainen totesi, että maan 150 tuhatta pitkäaikaistyötöntä ei työllisty olkoon talouskasvu mikä tahansa. Liikutaan työetiikan rajamailla.
Kolmannessa padassa on kypsymässä hitaasti mutta varmasti ainutlaatuinen tilanne maan historiassa. Median ansiosta jo puolet kansasta osaa ulkoa talousliturgian sakramentin, että vain työllisyys luo hyvinvointia ja valinnan vapaus hyödyntää kaikkia.Tähän tapaan hallituspuolueen propaganda etenee:
Ministeri: Työ on parasta sosiaalitointa! Vain työpaikoilla on merkitystä! Valinnan vapaus! Nämä ovat yhtä tyhjiä fraaseja. Sama, kuin kalastajalle saarnattaisiin, että vain pyynti tuo saalista. Jokainen tajuaa, että pyytäjällä, välineillä, paikalla ja ajankohdalla on ratkaiseva osuus saaliissa. Onko kalastaja viisaampi kuin kansa? Siltä näyttää. Poliitikkojen hokemilla on selvä analogia yksityisten firmojen mainoslauseiden kanssa. Eräs firmaa kirkuu jopa radiokanava classicilla: ”Suomi on kylmä ja pimeä maa. Se tarvitsee sähköä. Samisähkö asentaa talosi sähköt. samisahkö.fi.”
Neljäs pata on jo ajat sitten valunut yli äyräiden.. Se voidaan tiivistä kysymykseen: miten ministerit, kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut ja hallituksen jäsenet voivat samaistua tai tiedostaa kansan elämisen vaikeudet ja pullonkaulat, jos heidän palkkansa on vähintään kaksinkertainen keskiarvopalkkaan verrattuna?
Kommentit
Lähetä kommentti