Anteeksianto kuuluu jokaisen suuren uskonnon perusteisiin. Monen meidän eettiseen koodistoon kuuluu myös anteeksiantaminen. Usea kokee kuitenkin anteeksiannon olevan myös osin tapauskohtainen ratkaisu eikä ole valmis antamaan anteeksi mitä tahansa.
Kun ihmiset pääsevät sopuun tai sovintoon asiasta, se ei välttämättä sisällä anteeksiantoa. Asiasta ei kuitenkaan enää riidellä. Sovinto voi olla kirjallinen. Sovittelu on Suomessa eräs tuomioistuintoimintaan vertautuva joustava jutusta sopimisen muoto dokumentteineen.
Yleensä asiat annetaan anteeksi, kuin toinen osapuoli sitä vilpittömästi pyytää. Vaikeuksia tulee, kun toiselle osapuolelle on aiheutunut suuria menetyksiä. Jos vahingot ovat materiaalisia ja aiheuttaja osapuoli korvaa ne, sovinto lienee helppo (tehdä anteeksiantoineen). Näissä tapauksissa, jos toisen kunniaa on loukattu, anteeksianto voi olla vaikeaa. Se on vaikeaa, koska kunnian loukkaus koetaan oman minän sisimpään syvästi loukkaavalla tavalla puuttumisena. Kunnian loukkaus tulisi pyytää ja antaa anteeksi vilpittömässä tarkoituksessa, koska se keventää kummankin osapuolen mieltä ja jopa elämän laatua. Jos toinen on loukannut teollaan toisen terveyttä tahattomasti, anteeksiantaminen on paikallaan. Jos teko on rikollinen tai muutoin tahallinen ratkaisu on aina tapauskohtainen. Siihen vaikuttaa toisen vilpitön katuminen ja tekijän elämän tavan muutos paremmaksi ihmiseksi.
Jos anteeksipyyntö on vain sanoja ilman tekoja, mikä tahansa anteeksipyyntö voi osoittautua näennäispyynnöksi. Esimerkiksi jos valmentaja nolaa pelaajan joukkueen edessä ja pudottaa lopullisesti vilttiketjuun tai esimies tekee samankaltaista työntekijälle, anteeksianto on vaikeaa, vaikka toinen sitä pyytää ja vilttiketjussa ja varastossa istuminen vain jatkuvat.. Parasta on lähteä varastosta muihin tehtäviin.
Lapsuudessa koettu tai tosiasiassa tapahtunut vääryys jopa tutkimaton rikos on ehkä kaikkein vaikein paikka anteeksiannolle etenkin, jos toisena osapuolena jompikumpi vanhempi tai molemmat. Sisarten kesken on myöhemmin mahdollista keskustella hyvässä tai kohtuullisessa ilmapiirissä suurin piirtein saman ikäisinä. Jonkinlainen sopu voidaan lähes aina saavuttaa.
Vanhemman tekemä yksittäinen ikävä teko on myös mahdollista puhua puhki ja sopia ja antaa anteeksi. Jos on kyse vakavasta rikkeestä tai rikesarjasta, joka kiistatta johtaa lapsen henkiseen tai fyysiseen vammaan siinä määrin, että se vaurioittaa hänen koko elämänsä, anteeksianto ei ole aina mahdollista, ehkä sopu on. Kun kyse on suunnitellusta ja pitkäaikaisesta rikossarjasta ilman tuomioita, näitä tekoja lienee mahdotonta antaa anteeksi. Tällöin on parasta kääntyä asiantuntijan puoleen, ettei vain pahenna omaa tilannettaan. ”Suu voi antaa anteeksi, mutta sydän ei” on joillekin hyvä ratkaisu tässä. Vanhemman kuoleman jälkeen voi puhua suunsa puhtaaksi tavalla tai toisella.
Perintöasioihin liittyy usein ristiriitoja, joissa loukkaannutaan ja koetaan, että ominta sisintä raastetaan eikä anteeksiantoa ole mahdollista antaa hyvinkin mitättömältä tuntuvassa asiassa. On anteeksi antamattomia perintötapauksia, joiden kohteena on jokin fyysinen kappale kuten maljakko, peili patsas, jne. Saatetaan sanoa, että äiti oli luvannut maljakon minulle. Tästä toinen voi kimpaantua niin että välit on poikki. Tilanne saattaa olla ulkopuolisesta koominen ja niin paha, kun ennen veljen vierailua sisar kerää tietyt (arvo) esineet pois veljen silmistä. Välit voivat kärjistyä niin huonoiksi, että anteeksiannon edellytyksenä on koko perinnön jaon uudelleen tekeminen, mikä käytännössä on usein mahdotonta.
Yleisenä sääntönä itselle kanttaa pitää, että pyytää mahdollisimman nopeasti anteeksi ja antaa myös toiselle anteeksi. Sitä ei tarvitse tehdä vain hyvien tapojen ja korrektin käyttäytymiskoodiston tähden vaan helpottamaan omaa ja pyytäjän elämää ja parantamaan mielenrauhaa.
Kommentit
Lähetä kommentti