Näillä sanoin kuvasi tulevaa näkyä marsalkka Gerd von Rundstedt Amsterdamin edessä keväällä 1940 juuri ennen hyökkäystään Ranskaan. Kaunis kesäinen päivä oli hurmaavaa kukkulan päältä näkyvien ruispeltojen ruskean maton muodostaessa täydellisen reitin Ranskaan. Rivimiehet olivat innoissaan saatuaan kukin annokset Pervitiniä (metamfetamin). Nyt ei ollut kyse Ardennien yllätyshyökkäyksestä, vaan hyvin suunnitellusta operaatiosta vallata koko Ranska. Maan presidentti Petain luotti rankalaisiin ja omaan ryhmitykseensä jakaa joukot kolmeen osaan: Kanaalin rannalle ja siitä kahtena pääpuolustusasemana Pariisia turvaamaan.
Rundstedtin joukot aloittivat hyökkäyksen laajalla rintamalla. Panssarikenraali Gudearianin kuitenkin innostui ajamaan ohi Rundstedtin käskyä panssareitaan kohti Sedania, vaikkei jalkaväki mukana pysynytkään. Miehet jaksoivat kolme päivää pervitiinin voimalla hyökätä. Tämä riitti ranskalaisille, jotka perääntyvät muutamassa viikossa niin, että Ranskan oli suostuttava aselepoon, jonka perusteella Pariisista tuli vapaa kaupunki eli saksalaisten miehittämä ja Etelä-Ranskasta vapaa-valtio, johon Saksa perusti oli Vicyn:n nukkehallituksen.
Näin Ranska koki nöyryyttävän tappion,
minkä jälkimainingit vieläkin ovat vilahdelleet mm E. Macronin puheissa mm Ranskan
johtavasta asemasta nykyisessä Venäjä politikassa.
Mieleen nousee väkisinkin kysymys,
onko jollakin Europan tai sen lähinaapurin johtajalla visio lähteä loistavan taistelun
oman valtakuntansa laajentamiseksi.
Kommentit
Lähetä kommentti