3225. Valta turmelee myös ne, joilla valtaa ei ole

Elisessä TV1:n aamukeskustelussa pienyrittäjien liiton puheenjohtaja Mikael Pentikäinen totesi, että heidän liittonsa pyrkii syksyn neuvotteluissa saamaan palkka- ja muun työehtoasetelman vain pohjoismaiselle tasolle. (Tässä yhteydessä on mielenkiintoista mainita, että Pentikäisen isoäiti lukion äidinkielen opettaja maaseutupitäjän lukion tunnilla moneen kertaan kertoi naurusta hytkyen, kuinka Kiannon Punaisen viivan Topi Romppanen äänestäessään lähtiessään uhosi äänestävänsä sosi-sali-ratteja).

SAK:n Jarkko Eloranta puolestaan luetteli jälleen kerran, kuinka ennenäkemättömällä tavalla Eteläranta aikoo kurittaa työtekijöitä mm ansiosidonnaisen leikkauksilla, irtisanomisien helpottumisilla, vuoden koeajalla, ensimmäisen päivän palkattomuudella lakkotilanteessa, mahdollisimman nopeasti voimaan tulevalla laittomien lakkojen sakotuksilla, työpaikkakohtaisilla sopimisilla, luottamusmiehen aseman heikentämisellä.

Pentikäisien mielestä nämä kaikki ovat jo voimassa muissa pohjoismaissa, ja kaiken lisäksi Suomi ei selvä veloistaan ilman näitä uudistuksia, sillä työvoimakustannuksemme ovat muutoin kilpailukyvyttömiä ja silloin vaarana on vientimme supistuminen tasolle, joka ei riitä pitämään yllä nykyistä hyvinvointitasoamme. Ja kaiken lisäksi ei ole reilua, että kasaamme yhä kasvavaa velkataakkaa tulevien sukupovien harteille.

Objektiivisesti ottaen Pentikäisen perustetuissa on perää mutta, missä viipyy se suuri periaatteellinen ja kaikkia yhteiskunnan rakenteita ravisteleva uudistus, jossa yritykset joutuvat ottamaan nykyistä enemmän vastuuta koko kansakunnan elinvoimaisuudesta.  Eli kun sanotaan, että työllisiä pitää olla enemmän, pitää sanoa myös, että yrityksiä pitää olla enemmän. Jälkimmäinen on yrityssektorin vastuulla.