Orpo tekee pahan virheen olemalla kokoomuksen presidenttiehdokas Stubbin takana. Tämä siksi, että kansa valitsee presidentin, ja kansa rakastaa vakavia kasvoja ja harvakseen puhuvaa tauhalliselta vaikuttavaa maalaisen oloista tyyppiä eli Häkkästä. Jo perisuomalainen nimikin houkuttelee monia vakavasti punnitsemaan Häkkästä seuravaksi presidentiksi ja hänen puolestaan äänestämään. Sen sijaan Stubb ulkoisen olemuksen dynaamisuudesta, maailmanmiehen habituksesta ja ulkoisen älykkyyden pirteistä huolimatta ei uppoa kansaa yhtä hyvin kuin Häkkäsen arkisuomalisuus. Jos ulkopuolisen pitäisi kuvata yhdellä negatiivisella sanalla ehdokasta, Häkkäsellä se oli jähmeys ja Stubilla ulkokultaisuus.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti