Siinä ei ole mitään ihmeellistä, jos vanhempi komentaa lapsensa pyytämään anteeksi kakaransa pahantekoa naapurin lapselle. Mutta sitä vastoin tuntuu erikoiselta, kun puolueen puheenjohtaja vaatii toisen puolueen katumaan tekojaan. Teoreettisesti ajatellen tämä saattaa tuntua loogiselta silloin, kun toinen yhteisö on loukannut toisen yhteisön perusaroja. Mutta kun puolueet eivät ole mitä tahnansa yhteisöjä, vaan ne kilpailevat keskenään yhteiskunnallisesta vallasta. Ja tällainen valtakamppailu on korkeimman tason kamppailua sitä, mitä koko yhteiskunnan tasolla halutaan saada aikaan. Tällöin vaatimus anteeksi pyytämistä voidaan osittain nähdä keinoksi lisätä omaa kannustusta vallan käytössä ja vastaavasti anteeksi antaminen voidaan tulkita jonkin asteiseksi periksi antamiseksi.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti