Terveydenhoidon
yksiköitä pitäisi ravistella tuottavuus ongelma hiiteen, mutta kun on niin kiire, ettei ehdi tehdä mitään . Tietojärjestelmien tökkiminen ei ole ainoastaan hidastelisä, vaan
raivostuttava takakarvaus, jonka piti tuoda helpotusta, mutta se onkin jarrukenttä.
Miten
tämä ratkaistaan? Tarvitaan visionääriä, joka näkee etukäteen, miten oman
alueen nykyinen terveyden ja sosiaalihuollon konserni muotoillaan kokonaisuudistuksen
osaksi. Analogia on kuin laivan rakentamisessa, jossa moottorit tehdään jopa toisessa
massa, mutta kun hetki koittaa, niiden on sovittava tarkalleen paikalleen
kokonaisuuteen. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että otetaan kärsivällisesti
pieniä kehitysaskeleita ja luotetaan siihen, että askeleet tuovat lopulta yhteisiä
hyvää joka tasolle. Tämä vaati paljon esimiehiltä ja niiltä käytännön työtekijöitä,
jotka jopa oman työn ohella osallistuvat ristiretkeen. Pitää sietää vastuksia ja
löytää ratkaisuja eikä lannistua. Joukossa pitää olla rohkaisijoita. Henkilöjohtamisen taidot ovat kultaa.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti