3010. Venäjä oligarkisoituu, Kiina kapitalisoituu

Kummankin maan yksi sisäistä koheesiota ylläpitävä tekijä on kansalaisten perustarpeiden tyydyttäminen. Maon voitto Tsiang Kai-shekistä 1949 perustui siihen, että hän taitelujen aikana kohteli talonpoikasväestöä kohtalaisen hyvin, jotta tämä taitelisi vat Maon mukana kommunistisen aatteen puolesta. Sodan päätyttyä tämän luottamukseen perustuen Moa onnistui vähitellen rakentamaan valtiokeskeisen maan, johon nykyinen kommunistinen järjestelmä perustuu. Vaikka Mao rankaisi, vangitutti ja surmautti kansalaisia Stalinin oppien mukaan, nämä toimet eivät kuitenkaan olleet laajuudessaan Stalinin mittaluokkaa. Tästä seurasi, että alimmalla luokalla maattomilla oli intoa viljellä maata, koska se takasi toimeentulon, vaikka suuri osa sadosta piti luovuttaa valtiolle. Näin alin luokka kurjuudestaan huolimatta säilytti  jonkilaisen elinvoimaisuutensa. Maan teollistuessa tämä takasi työvoiman saatavuuden rakennuksille ja tehtaille sekä nuoria opiskelemaan yliopistoissa. Tämä puolestaan oli edellytys sille, että maa sai koulutettua työvoimaa. Maa ei taantunut, vaan nousi vähitellen kiihtyvälle kasvu-uralle.

Kun valkoisen Venäjän amiraali Aleksander Koltsak hävisi 1921 ratkaisevan taistelun punaisten Mihail Svetsnikoville, tämän jälkeen ei pantu toimeen mitään laajoja teloituksia, vaan kommunistit vahvistavat asemaansa maan johtava järjestönä. Tätä suvantokautta ei kestänyt kuin pari vuotta, kun Lenin aloitti sodan huliganismia vastaan ja takavarikoi pienviljelijöiden viljan ja lähetti heistä suuren osan Siperiaan. Seuranneessa nälänhädässä kuoli yli 20 miljoona ihmistä. Stalinin noustessa varjoista valtaan Lenin kuoltua 1924 alkoi hiljalleen kiihtyvä Stalinin epä- ja harhaluuloihin perustuva sortokausi, jossa ihmiset ilmiantoivat tosiaan. Ihmisiä vangittiin epämääräisin perustein ja lähetetiin Siperian vankileireille. Syntyi vankileirien saaristo Gulag, jota Solzenytsin kuvasi sen nimisessä kirjassaan. Aivan viime vuosiin saakka leireiltä on palannut ihmisiä kaikessa hiljaisuudessa, kuka minnekin. Neuvostliiton II maailamsodan alku kangerteli Stalinin telottaessa  8000 upseeria 1938. Vaikka Venäjä on kokenut sisäisen liennytyksen vaiheita Gorbatsovin ja Jeltsinin aikoina, se näiden miesten jälkeen on taas vajonnut itsekeskeiseen diktatuuriin. Tämä lyhyt kuvaus osittanee, ettei Venäjän kansalla ole juuri milloinkaan ollut sisäistä vapautta muotoilla elämäänsä omien kykyjensä ja rajoitustensa mukaan. Kansa on aina ollut enemmän tai vähemmän hallitsijan, oligarkkien ja pohattojen sekä korruption  armoilla. Tällainen kansakunta ei kehity, vaan taantuu.

Joskus kahden melkein symmetrisen maan pieni kehitysero voi johtaa erilaiseen yhteiskuntajärjestelmään. Kiina Mao ei kohdellut alinta luokkaa niin huonosti kuin Stalin. Ilmeisesti ainakin osaksi tästä syytä Kiinan kansan elintaso on korkeampi venäläisten.