Nyt mediassa käydyssä oikeuskanslerin kritiikissä kannattaa muistaa Pöystin nimitys tähän virkaan. Hän toimi Sipilän hallituksen valtiovarainministeriön hallintopolitiikan alivaltiosihteerinä. Jo tällöin hänellä oli hyvin ohut kokemus julkishallinnon käytännön toiminnan logistiikasta ja säädöspohjasta, joka varassa se toimii. Teoreettinen oppineisuus ei korvaa tässä virassa tarvittavaa hyvin laaja-alaista tietämystä. Oikeuskansleriksi hän nousi hyvin pitkälle pääministeri Sipilän perinnön pohjalta. Ja tämä mies oli karistanut pääkopastaan pois kaikki tarpeelliset ja tarvittavat hallintokäytännöt.
Jos vertaa Pöystiä entisiin oikeuskanslereihin Aaltoon, Kortteeseen ja Södermaniin ero on valtavan suuri. Tähän suuruuteen nimittäjän nyt tulee pyrkiä. Mainitut henkilöt olivat aikansa legendoja, joista yksi päätteli omintakeisella huumorillaan katsellessaan kesämökkinsä merinäkymää, ettei se voi olla demareiden aikaansaannos. Korte taas oli niin nopea älyinen, että kerran presidentin esittelyssä hän esityksensä hylkäyksen saaneena, tuli samaan esittelyyn samalla esityksellä, mutta esitys korjattuna ja sai sen hyväksyttyä. Korte oli myös vakuuttava runon lausuja Leinon tuotannossa.
Summa summarum, kun uutta oikeuskansleria etsitään, pitää muista, ettei siihen mikään rivijuristi riitä olkoon hän kuinka korkeakoulutettu tahansa. Hän valvoo hallituksen toimien lainmukaisuutta. Tässä hänen täytyy tuntea ja hallinto laidasta laitaan, miten Suomen hallintojärjestelmä toimii ja missä ovat sen alttiimmat väärinkäytöskohdat. Tämäkään ei riitä vaan, hänen pitää puuttua välittömästi havaittuaan tai saatuaan tietää epäilyksistä laintulkinnan poikkeamista ja väärinkäytöksistä.
Koska Suomi on pieni maa, jossa ainakin eliitissä kaikki tuntevat toisensa, valitulla täytyy olla pitkälle kehittynyt etiikka- ja moraalikoodisto, jota hän myös soveltaa ohi sisko-ja toveriverkostonsa..
Kommentit
Lähetä kommentti