2179. Lopettakaa politiikan tekeminen tarinoilla

     Tarinat ovat demokraattisia kuin antiikin draama, mutta ne voivat olla vaarallisia. Niihin voi moni samaistua tai yleistää asioiden olevan juuri näin. Ja juuri näinhän asiat eivät yleensä ole, koska kyse on yksittäistapauksista.

     Tosin yksittäistapaus voi laajentua jopa kirjaksi kuten teos ”Tuntematon sotilas”, joka taannoin oli monen ylevän seminaarin pöydällä etevemmyyden osoituksena luennoijan älyn kirkkaudesta ja tulevien sanojen voimasta.

     Eduskunta ja maan hallitus ovat ehdottomia ykkösiä poliittisen kannan perustelussa tarinan voimin. Kansanedustaja tai ministeri saattaa tempautua kertomaan sähköpostin sanomaa kansalaisen kurjuudesta niin intohimoisesti, että lopulta itsekin uskoo tämän onnettoman tilanteen korjaamisen ratkaisevan koko yhteiskunnallisen ongelman. Tällaiset tilanteet eivät ole pelkästään viihdettä, vaan harhaan johtamista, koska yhden henkilön tapaus ei tietenkään kerro kokonaistilanteesta mitään. Päinvastoin tarinat voivat vääristää tilanteen ja antaa virheellisen veistin kansalisille, jopa tarkoitushakuisesti poliittisen kannatuksen tao oman kannatuksen lisäämiseksi.  Siksi eduskunnassa ja hallituksessa tarinoita riittää ja  osa niistä on vaarallisia. Täytyy huomata, että järkevästi ja asiallisesti voi puhua loogisia perusteluja käyttäen, vaikkei juuri sillä hetkellä olisikaan käytettävissä kaikkea faktaa.

     Toimittajat saattavat olla pahimpia tarinatonttuja. ”Männikköisen metsätien päässä häämötti harmaa kallistunut talo”, näin toimittaja saattaa kirjoittaa, vaikka tarkoitus oli mennä haastattelemaan akateemikkoa hänen tieteellisestä työstään.

     Toisaalta meidän tulee armahtaa ja antaa anteeksi tarinoiden kertojille heidän tekonsa, koska kertomukset kuuluvat elämään ja tuovat siihen väriä ja jopa iloa, mutta politiikkoja meidän ei tule sääliä, vaan panna heidät tiukoille tarina politikoinnistaan.