Hallitusohjelman julkistamistilaisuudessa kolme raavasta S: ssä
taputtelivat toisiaan olkapäille vannoen luottamusta ja uskollisuutta
toisilleen, päätetty mikä päätetty. He näyttäytyvät suurine itsetuntoineen suurina
johtajina, joiden mielikuvissa yliminänsä ei salli heikkouden osoituksina
poiketa valitulta tieltä. Kolme S:ää ja totuus.
Yleensä järkevään suurten muutosten suunnitteluun ja läpivientiin
sisältyy automaattisesti mahdollisuus korjata vallittua linja tai jopa perua
uudistus. Kun johtajat tämän ymmärtävät, he nousevat suurmiesten joukkoon.
Kolme s:ssä kuitenkin uskoivat kykyihinsä vahvemmin kuin olisi ollut syytä,
jolloin myös virhearvioinnin mahdollisuus ei tullut suurten egojen mieleenkään.
Pöyristyttävästä itsekeskeisyydestä osoituksena on, että lainsäädännön arviointineuvoston
edellyttämän arvion soten vaikutuksista hankeen ylijohtaja Kirsi Varhila lupaa
tehdä viikossa (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005570368.html).
Yleensä tällaisiin menee vuosi ja se laaditaan ennen hankeen aloittamista.
Kun johtajat lähtevät liikkeelle suurella ryminällä rumpujen
pauhatessa, he ovat usein taustalla luvanneet tai jopa tehneet sopimuksia
tukiryhmiensä kanssa, jolloin uskollisuuden osoittaminen näille voi olla pitkällä
aikavälillä tärkeämpää kuin se, että uudistus toisi hyötyjä yhteiskunnalle.
Uskollisuuden säilyttämien puolien ja toisin nähdäänkin tulevaisuuden
voimavarana, mikä tarjoaa ulos päin näkymättömän siteen etujen yhteen
sovittamisessa.
Se että suuret poliitikot viestittävät suurilla elkeillään
olevansa viisaampia kuin kansa, on vain teatteria. Heidän ajattelun kykynsä ei
tarvitsekaan kuulua eliittiluokkaan (https://www.helsinki.fi/fi/yliopisto-lehti),
koska kukaan sitä ei edellytä heiltä sitä ja heidän tekonsa unohtuvat vuosien
mielipidevirrassa. Jos ajattelukyky ei ulotu poliittisen kehän ulkopuolelle, se
ei kuulu eliittiluokkaan.
Kommentit
Lähetä kommentti