2176. Alakoulu muuttumassa luokkajaon välineeksi

     Loppuun kuluneen sanonnan mukaan osaaminen ratkaisee. Tähän sisältyvän paradoksin selittää se, että vaikka hokema on lähes fraasi, se ei ole kulunut loppuun, vaan pitää edelleen paikkansa. Suurten ja myös pienten organisaatioiden pitäjänteinen menestymien perustuu osaamiseen, jopa puolueissa.
     Tämä näkyy erityisesti Kokoomuksessa, jonka ydinkaaderi on laaja ja hyvin koulutettu.

Ei voi olla sattuma, että Kokoomuksen valmistelemassa ala-asteen koulutuksen uudistamisessa on sävyjä, jotka korostavat hyvin koulutettujen määrän kasvattamista yhteiskunnassa. Tämä sataa Kokoomuksen laariin äänestäjäkunnan kasvamisena.

     Koulu-uudistuksen lähtökohtana ovat yleiset kaikkien hyväksymät tavoitteet sekä oppilaan itse ohjautuminen ja motivaatio näiden yleisten tavoitteiden savuttamiseksi. Tällöin jätetään kodille paljon vastuuta koulutuksen merkityksen painottamisessa oppilaalle, lapselle, ja kodin kouluympäristön luomisessa sellaiseksi, jossa lapsi menee mielellään kouluun, on siis motivoitunut.

     On selvää, että keskimääräinen 6-7-vuotias ei tiedä motivaatiosta mitään eikä ole pitkäjänteinen ja itseohjautuva tavalla, mitä uudistuksessa esitetään. Kaikki nämä jäävät perheen huoleksi ja hyvin koulutettujen lasten perheillä on taitoa ja resursseja tarjota lapsilleen keinoja ja tapoja, että koulussa menestytään ja se on jopa kiva paikka.

     Sen sijaan vähävaraisten lasten vanhemmille ei useinkaan jää muuta motivaatiokeinoa, kun koetta toistella, että koulussa kannattaa käydä ja se on hauskaa. Näin pinnallinen jumputus ei tietenkään kanna pitkälle. Suuressa osassa tapauksissa koulusta ei puhuta mitään. Se on vain pakollinen kuvio lasten maailmassa.

     Totta kai opettajat luovat kaikille uskoa koulutuksen merkitykseen ja koettavat motivoida lapsioppilaita, mutta kun se vähävaraisten tapauksessa jää vain koulun tehtäväksi kodin tuen puuttuessa, monet vähävaraisten vanhempien lapset pärjäävät huonosti koulussa osan ollessa kouluupokkaita.

     Näin aikoinaan tasa-arvoon pyrkivän peruskoulun tarkoitus muuttuu itseohjautuvien ja pitkäjänteisten vanhempien kouluksi, jossa heidän lapsensa ovat tietenkin oppilaina, mutta myös piilo toteuttamassa yhteiskunnan luokkajakoa.