Siirry pääsisältöön


2110. Miksi valtio tukee 100:lla milj €:lla tuottamatonta organisaatiota, joka kampittaa demokratiaa

     Kokonaisuudessaan urheilun tukeminen on naurettavaa. Mutta hymy hyytyy, kun huomaa valtion antavan vuosittain 150 000000 euron tuen urheilun järjestöjen koneistolle ja itse urheilijoille 9 miljoonaa euroa. Kati Lehtonen on tätä rahan kaatamista viemäriin tutkinut väitöskirjassaan ( https://yle.fi/urheilu/3-9838812 ).
     Miksi valtion pitää tukea urheilua? Puolustaja sanoo, että siksi, koska taidettakin tuetaan. Tähän on todettava, ettei taidejärjestöjä tueta noin kamalalla summalla ja että Jean Sibeliuksella ja Alvar Aallolla on aivan omaa luokkaansa oleva merkitys Suomelle maailmanlaajuisesti kuin Paavo Nurmella ja jääkiekolla.
     Ei kannata lähteä analysoimaan millaisia uudistuksia on tehty kokonaistasolla ja millaisia uusia organisaatioita on milloinkin ollut ja tulee olemaan. Se ei johda mihinkään, koska samat henkilöt vuosikymmeniä ovat olleet avainpaikoilla tuottamassa sellaisia urheiluhallinnollisia suoritteita ja fuusioyksiköitä, joiden arvonlisää ei voi mitata ja eikä vaikutuksia arvioida. Sillä, saavuttako Suomi yhtään, yhden tai kymmen mitalia arvokisoissa, ei ole mitään vaikutusta btk:n ja eikä kansan liikkumiseen ja hyvinvointiin.
     Paljon vaikuttavampia tekijöitä ovat mm alkoholin kulutuksen vähentäminen ja koko kansan liikunnan edistäminen.  Edellinen on lähinnä eduskunnan ja jälkimmäinen kuntien perheiden koulujen ja kuntien käsissä. Niin kuin Lehtonen toteaa, olympiakomitean jne urheilutahojen keppihevosperusteluna aina on ja tulee olemaan, että urheilu edistää kansaterveyttä. Se on yhtä puppua, että kun kuu on lähimpänä maata, ihminen painaa vähiten. Tämä on totta, mutta sillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Tämä kuun vetovoima pystytään todistamaan, mutta urheilun ympärille ja sisään rakenneltuja organisaatiohäkkyröitä ei voi muuta kuin ihmetellä.
     Pitää myös huomata, että urheilun tukirahoin pidetään yllä kaavoitukseen merkittävästi vaikuttavia piiloverkostoja heittelemään kapuloita demokraattiseen päätöksenteon rattaisiin. Mm Tampereen ja Helsingin kaavamuutokset osittavat tämän. Valtiolta onkin kovin avokätistä rahoittaa piilo-organisaatioita, jotka kampittavat julkissektorin perustuslaillista päätöksentekoa.
     Sotkun selvittämiseen ei ole muuta keinoa kuin valtion tuen lakkauttaminen ja katsoa mitä tapahtuu. Jos urheiluopistot, kiinteistöt ja vääjäämättä syntyvät konkurssispesät myydään, valtio voi sen jälkeen harkita mitä tekee.
Lähtökohtana tulee olla, että jos joku osoittautuu lupaavaksi urheilijaksi, häntä ja valmentajaa tuetaan. On huomattava, että kun urheilija on lupaava, hänellä on valtava motivaatio ja synnynnäisiä kykyjä. Näihin olympiakomitea ei voi vaikuttaa mitenkään. Kun näitä tapauksia on useita, katsotaan mitä tuki-infraa tarvitaan. Näin edetään ja luodaan vain tarvittavat tukiorganisaatiot ja kaikki ylimääräinen karsitaan pois. Ministeriön alainen yksikkö voi toimia olympiakomiteana.
    Tämä on ainut ratkaisu, koska isännättömin rahoin ja epämääräisin tavoittein sekä sisäsiittoisesti toimivaa organisaatiorypästä, ei voida muuten uusia. Kokemus on osoittanut tämän satoja kertoja.
     Uudelleen luontiin ei tarvita kuin poliittinen yhteisymmärrys, samankaltainen kuin päätös taitetun eläkeindeksi säilyttäminen. Siitä ei saa edes puhua. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

3783. Mitä jos Halla-ahon loogisuus ja Marinin verbaalinen johdonmukaisuus olisivat samassa päässä

Taannoisessa  TV 1:n Halla-ahon kuntavaali tentissä itse kukin mukaan lukien haastattelijat, saattoivat kokea tulleensa henkisesti mukiloiduksi. Tämä ei tarkoita perusuomalaisuuttaa aatteena, vaan Halla-ahon  ilmeettömän loogista ja purevaa argumentaatiota. Logiikalla piirretyn vastauksen ollessa häijy, haastattelija joutuu miettimään, jatkaako hän istuntoa lisäkysymyksellä aiheesta, vaan vaihtaako uuteen teemaan. Se murentaa vetäjien itsetuntoa. Uusi teema voi päätyä samankaltaiseen logiikka jargoniin, mutta voi päätyä myös Halla-ahon muita kirvelevän etulyöntiaseman kasvamiseen. Haastattelijan tentatessa, miten pitäisi menetellä kuntien ylimitoitettujen korona tukien kanssa.    Halla-aho vastasi, että nyt hallituksella kelpaa, kun hallitus lahjoo kuntalaisia heidän omilla rahoillaan. Se mitä Halla-aho sanoi maahanmuutosta, oli varmaakin monilla toistoilla hioutunut syvälle miehen päähän. Maahanmuuton juoni lähti tarinasta, että maahanmuutto on hyvä asia, kunhan saa...

3779. Ylen Jälkiviisaat iski Virkkuseen

Ylen Jälkiviisaat iski Saarikiven johdolla suoraan Suomen uuden komisario Virkkusen hänen kaikkiin oppimattomuutensa kohtiin, johon Perho virkkoi, ettei ole yhtä kohtaa vaan on tietämättömyyden saaristo, aivan kuin vankileirein saaristo. Kolmas tuntemattomaksi jäänyt jäsen väitti kiven kovaa, ettei ole kun Turun saaristo, koska muut saaret lantaan maapuolustusstrategisten syiden takia maan tasalle, myös Ahvenanmaa. Näin on presidentti linjannut hiljattain. Saarikivi oli erityisen halukas tuomaan T-Fordeja rapakon takaa tukemaan Virkkusen Suomen kiertuetta, koska näin kansalle luotaisiin kuva Virkkusen kärsivällisyydestä ja havainnollistettaisiin hänen kykynsä hahmottaa, mikä on traktori ja mikä panssarivaunu. Tässä viriäisi myös hänen teknologian osaamisensa taso, koska sadan metrin päästä opetettaisiin erottamaan, mikä on heinäseiväs ja mikä niittokone. Kolmas nainen oli hyvin huolissaan, jos Virkkunen väen väkisin haluasi matkusta Petsamon nikkeli kaivoksille, sillä olivathan ne alun...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *