Tällä otsikolla markkinoimme johdon seminaaria. Paikalle oli kutsuttu 140 valtion hallinnon ylimmän johdan edustajaa. Kyse oli päivän seminaarista aiheena kehysohjauksen ja -budjetoinnin käyttöönotto ministeriössä ja virastoissa sekä laitoksissa. Vallankumouksellista. Tällainen irtiotto oli mahdollista delegoimisen aallossa antaa päätöksen tekovaltaa ministeriön alaisille yksiköille. Toisin sanonen haluttiin, että ministeriöt lopettavat yksityiskohtaisen määräilyn ja keskittyvät strategisiin kysymyskin. Osittain se oli toiveajattelua, koska ei vain niin yhtäkkiä ministeriöiden satavuotista keskitetyn johtamisen kulttuuria käännetä toimintavapauksia suosoivaan johtamistapaan. Epäily oli osittain realismia kehittämisresurssien niukkuuden takia. Merkille pantavaa oli, ettei valtionvarinministeriö pannut hantiin sooloilumme. Tänä selittyy sillä, että TUPA yksiköömme oli, ainakin niin koimme, riippumaton ministeriön määräysvallasta. Sen valta perustui valtiovarinministerin allekirjoittamaan asettamiskirjeeseen. Näin jälkeen päin ajatellen sooloilu oli turhaa uhoa, sillä kytköksemme valtiovarainministeriöön oli muutoinkin vilkasta ja yhteistyö sujuvaa. Oli selvä, ettemme voi esittää mitään radikaalia ohi VM:n, koska viime kädessä kyseessä oli vain valtion budjetin toimeenpanoa ja siinäkin hyvin tiukoissa rajoissa, mutta kuitenkin raflaavuuteen oli aineksia. Kesken Tupa-kautta minut kutsuttiin VM:n kehittämisosaston ylijohtajan tilapäiseen virkaan.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti