Olipa kerran nuori, innokas ja kuolematon nuori maisteri herra, joka meni valtioavarainministeriön määräyksestä erääseen ministeriöön panemaan siellä asiat kuntoon. Hän kierteli Aurajoen laajan alueen kuraisilla teillä syyttäjälaitoksen, oikeuslaitoksen, ulosottokoneiston, vankeinhoidon ja tuomioistuinlaitosten niin sanotuissa palveluyksiköissä sellaisella forcella, että Saab 99:n pohja rapisi. Turun seudun ulosottopäällikkö heti kättelyissä hädissään tarjosi joen rannan kahvilassa lohipiirakasta kertoen samalla siltä istumalta kaikki, mitä hänellä oli kerrottavana maisterin saamatta kertaakaan keskeytetyksi päällikkö herran puhetulvaa. Seuraava etappi oli lyhyen matkan päässä rumasti toljottava Kakolan vankila, jonka johtaja oli käsiojossa odottamassa jo muurin ulkopuolella. Hän aloitti maisteria pelotellakseen karmealla kuvauksella yksinäisyyssellissä istuvasta neljän poliisin ampujasta Pasasesta. Kyllästyttyään Aurajoen siliään pintaan maisteri päätti ylipäällikön suosituksesta mennä Riihimäen keskusvankilaan laskemaan kadonneiksi väitettyjä viiden litran kanistereita, joita väitettiin käytettävän johtajan 50-synttäriellä tarvittavan kiljun tekemiseen. Hämmästys oli suuri, kun jo ulkomuurilla sairaanhoitaja varoitti tulemasta lähemmäksi ampumisvaaran takia. -Mikä ampumisvaara, parahti maisteri? - Ettekö ole kuulleet, vaikka asia on ollut esillä jo Riihimäen Sanomissa, että hyvässä käymisvireessä oleva hurmaava juoma on muuttumassa etikaksi, joka jota venäläiset käyttävät pitkänmatkan ohjuksissa. -Tämä takia kaikki vähääkin alkoholin tuoksahtavat juomat on hävitettävä, paitsi sahti hämäläisten kansallisjuoma saa pitää mainoksensa paikallisen jäähallin katossa.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti