Lapsiasiainvaltuutettu lähtee jo aamusta partioimaan Sörkän katuja. Innostuksen hän on saanut tähän Töölön ratikkapysäkin tapahtumista 23.11. jolloin hän kevyellä kädellä kyykytti kantasuomalaista äitiä tämän yrittäessä vetää kiinni lapsen haalarin vetoketjun. Valtuutettu ottaa mukaansa pesäpallomailan kaltaisen kangasmailan, jolla hän harkittuaan aina tapauskohtaisesti asiaa, tulisi löylyttämään kaikkia kohtaamiaan äitejä, elleivät he kumara häntä tai poistu ennen tapaamista vasemmalle kohti siellä olevaa poliittista liittoa. Ohi kulkevia 80 kymppisillä rollaattori herroilta ja satunnaisilta kulkukauppiailta hän vaatii kulkulupaa tehdäkseen tilaa lastenvaunuja työntäville isoäideille. Samalla hän käy Eino Leinon patsaalla tarkistamassa, onko runoilijan kädessä vielä tallessa kolikko, jonka taiteilija siihen aikoinaan piilotti. Jos ei ole, hän kääntyy hovioikeuden puoleen vaatien Korkeimman Oikeiden päätöstä patsaan korvaamista omalla valtuutettu patsaalla, ei hän arvonsa nostamiseksi, vaan yleisen maailmantilan parantamiseksi. Wärtsilän tehdas Etelä Satamassa takoo jo vimmatusti patsasta hänelle. Jos se ei kuvaa hänen humaanista luonnettaan ja hänen rahan ahneuttaan, mistä on julkisuudessa on vähätelty ja annettu liian vaatimaton kuva, hän pyyttä kaupungilta häädön naapurissa asuvalle häntä vainoavalle TEM:n ylitarkastajalle. Toinen vaihtoehto on, hän pyyttä siirtoa Pelastusarmeijan ylimmäksi johtajaksi, jonka toimenkuvan hän tulee selvittään.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti