Saahan se mennä tunteisiin, muttei järkeä sen pitäisi viedä. Tämä viisaus tuli mieleen katsellessa Ylen aamu TV:tä Siinä Jan Vapavuori ja Valentin Kononen ottivat mittaa olympia menestyksestä (menestymättömyydestä). Hieman ihmetytti Vapaavuoren aggressiivinen asento ja asenne, joka lähti jo hänen fyysisestä habituksestaan. Jo istuma-asennosta selkä irti selkänojasta valmiina syömään kaiken uhkaavan kertoi mitä tuleman pitää. Tämä sopii huonosti tulevan olympiakomitean johtajan ihmislähtöiseen mutta tavoitteelliseen johtamisrooliin. Sen sijaan Kononen oli rauhallinen. Jo ulkoista olemuksensa huokui levollinen mies. On vaikeaa mennä Vapaavuoren pään sisään, mutta painaako miehen mieltä mitalien puute, vai steppaako mies itseään uudelleen valinnan puolesta. Kumpikin peräänkuulutti ilon kautta menemisen puolesta. Vapaavuoren esiintyminen ei tuonut tälle katetta. Pikemminkin tuli mieleen tiukan ilmapiirin metodi. Konosen vaatiessa tuolien vaihtamista komiteassa Vapaavuori sivuttu politiikkamaisesti kysymyksen kääntäen sen tulevaan valmennustyön sisällön kehittämiseen. Kononen painotti valmentaja-urheilija parin merkitystä Vapaavuoren ollessa asiasta konemaisesti samaa mieltä. Kaiken kaikkeaan miitingistä jäi outo olo aivan kuin Vapaavuori väenväkisin jo tässä vaiheessa haluaa työntää itseään uudelle jatkokaudelle ja tähän päästäkseen käyttää kaiken retorisen taitonsa päämääränsä saavuttamiseen. Vapaavuoren esiintymisen sisältö oli OK, mutta tapa sen esittämiseksi ei lupaa kaivattua muutosta jatkokaudelle.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti