Normaalimarkkinoilla kunnat, joissa syntyy runsaasti metsätähteitä, voisivat aivan kilpailukyisesti perustaa pienvoimaloita ja myydä sähköä kuntalaisille omakustannushintaan. Tietenkin yksityisetkin voisivat tehdä samoin, mutteivät omakustannushintaan. Suuryhtiöt kuten Fortum ja Vattenfall ja kumppanit saattaisivat kuitenkin tarjoushinnoillaan ja kampanjoillaan suistaa tällaiset laitokset konkurssiin. Yrittäjäriski on liian suuri. Markkinat eivät toimi.
Toinen asia on malttaisivatko pienvoimalat tyytyä kohtuuteen. Esimerkiksi Helsingin Energia ennen yhtiöittämistä tulouttaa kaupungille kahta kunnallisveroyksikkö vastaavan tulon. Kunnallisvero on tasavero. Jos Helsingin Energia laskisi hintojaan omakustannushintatasolle, suurkuluttajat hyötyisivät, jolloin kyseessä olisikin “progressiivivero“. Toisaalta jo nyt pienkuluttajat maksavat korkeimmat tariffit.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti