219 Tarkastajan kirje 11.3.08
Oli aikainen aamu. Tarkastusjohtaja lukitsi työhuoneensa oven. Katsottuaan hetken tulevaisuuteen hän ryhtyi lukemaan alaisensa yksityisluonteista kirjettä.
HV
"1990-luvun alussa moni ei olisi uskonet, miten julkiselle sektorille käy 2000-luvulla, sillä kunnat ovat ulkoistaneet ja ulkoistavat palvelujaan ja siirtyneet tilaaja - tuottajamalliin sellaisella vauhdilla, että julkinen sektori on muuttumassa pelkäsi julkiseksi vallaksi. Kohta kunnilla ei ole kuin päätöksentekovalta. Tämä ei voi olla itseään oikeus- ja hyvinvointivaltiona pitävän maan kuntasektorin tarkoitus.
On muitakin pelottavia tilanteita ja kehityssuuntia, jossa hälytyskellojen pitäisi soida.
Nykyjärjestelmässä ei ole viranomaistahoa, joka pystyisi keskustelemaan tuomioistuinten kanssa rangaistuskäytäntöjen yhtenäistämisestä ja eri tyyppisten rikosten rangaistusten ankaruudesta suhteessa toisiinsa. Tähän tarvitaan tuomioistuinvirasto. Oikeusministeriö ei ole tähän oikea instanssi, koska se edustaa lainsäädäntövaltaa.
Ilmastomuutos on jokaisen huulilla, mutta ympäristörikoksista voi nostaa ryhmäkanteen vain viranomainen. Asian tekee yhä vaikeammaksi ymmärtää, kun viranomainen myöntää ympäristöluvan toiselle viranomaiselle kuten Finavialle, joka puolestaan itse valvoo luvan toteumista omien tarkoitusperiensä mukaisesti. Kun viranomainen itse myöntää luvan ja valvoo sitä ja nostaa tarvittaessa kanteen, miksipä ei menestyisi. Toinen kysymys on, onko tämä hyvää hallintoa.
Eräiden ministeriöiden kokoa kasvatetaan sellaisiin mittasuhteisiin, että on syytä epäillä, että asioiden näennäinen sujuminen on ohittanut hyvän hallinnon vaatimukset: lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta ovat pelottavasi samojen käsien ulottuvilla.
Luotsauslaitoksen jäämurtajat kilpailevat olemattomilla markkinoilla, joilla kaiken lisäksi laki käytännössä kieltää kilpailun.
Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, joka käsittelisi perustuslaillisia kysymyksiä, vaan eduskunta itse on perustuslakituomioistuin.
Joutuukin kysymään, missä on se taho, joka valvoo, että Suomessa yhteiskunnan eri instituutioiden asema ja tehtävät suhteessa toisiinsa ovat oikeusvaltiolta edellytettävässä kunnossa ja että kansalaisten oikeudet toteutuvat ja he saavat vaivatta oikeutensa sitä hakiessaan. "
terveisin
tarkastaja K
11.3.2008
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti