Valtionhallinnon tuottavuusohjelman tavoitteena on vähentää 9600 henkilöä vuoteen 2011 mennessä. Se on saanut viimepäivinä kärjekästä arvostelua sekä poliitikoilta että virastoilta itseltään.
Eduskunnan kyselytunnilla 25.1. 2007 muutamat opposition edustajat tivasivat pääministeriltä perusteluja ohjelmalle ja vaativat sen lopettamista. Korkeimman oikeuden presidentti Pauline Koskelo epäili TV:n lauantaiseurassa 27.1.2007 tuottavuusohjelman vaarantavan kansalaisten oikeusturvaa.
Julkisen sektorin tuottavuuden parantaminen on välttämätöntä, mutta näin suurin tavoittein, alkuperäinen tavoite oli 18000 työtekijää, se on ulkopuolisille yllätys. Sen takana saattavat olla, julkisuudessa vähemmälle huomiolle jääneet, vuosikymmenien ajan kestänyt panostus ict:n kehittämisen ja nyt sen tulosten ulosmittaus. Julkisessa keskustelussa tuottavuudella on tarkoitettu milloin työn tuottavuutta, milloin kokonaistuottavuutta, tekemättä eroa niiden välille. Tämäkin on aiheuttanut aiheen ympärillä sekaannusta.
Nyt olisi paikallaan tehdä pienimuotoinen selvitys muutamasta virastosta siitä, kuinka paljon nämä ovat käyttäneet resursseja it-toimintoihin viimeisten vuosikymmenien aikana. Asialle antaa vielä lisämerkityksen se, että on kulunut noin kolmekymmentä vuotta valtionhallinnon it-toimintojen laajalla rintamalla alkaneesta it-toimintojen kehittämisestä ja hyödyntämispyrkimyksistä. Lähtötietojen saantia auttaa se, että on myös kulunut noin kolmekymmentä vuotta siitä, kun valtionhallinnossa ryhdyttiin soveltamaan laajassa mittakaavassa sisäistä laskentaa, joka mahdollistaa kustannusten ja tuotosten seurantaa.
Kohteina voisivat olla esimerkiksi verohallinto, tulli, patentti- ja rekisterihallitus, maanmittauslaitos, tuomioistuinlaitos, vankeinhoito ja poliisi. Selvityksen laadintaa helpottaa näiden virastojen tuotteiden pysyminen suurinpiirtein samankaltaisina koko selvityksen kattavan ajan. Tärkein mielenkiinto kohdistuisi kokonaistasoon, ei yksittäisiin virastoihin.
Raportissa voitaisiin selvittää muiden muassa virastojen henkilökunnan määrien, kokonaisbudjettien, it-budjettien ja keskeisen suoritteiden kehitys kolmenkymmenen vuoden ajalta tai siltä ajalta, jolta tiedot ovat saatavilla. Tavoitteena olisi tuottaa perusdataa, josta voitaisiin päätellä joitain karkeita kehityssuuntia pyrkimättäkään yksityiskohtaisiin tuottavuuslukuihin.
Selvitykseen liittyvistä monista ongelmista huolimatta, tällaiseen raporttiin näyttäisi nyt olevan tarvetta.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti