Suomi ei ole esivaltakeskeinen auktoriteettien maa sattumalta vaan kehityksen tuloksena. Maan erkaantuminen Ruotsista tapahtui väärällä hetkellä, kun Svea-naapurimme alkoi saada liberalismin vaikutteita lännestä.
Tsaarin valta vain vahvisti Ruotsi-Suomelta perittyjä pitkiä, pystysuuntaisia, ontosti kaikuvia komentoketjuja, joiden varassa virkamiehet toimivat, ja piti yllä ilmapiiriä, joiden mukaan fabriikkien pärjätäkseen tuli toimia samaan aikaan, kun patruunat taistelivat elinkeinovapauden puolesta.
1900-luvun sotien aikana ei tietenkään ollut mahdollisuus höllätä esivaltakeskeisyyttä. Jatkoa seurasi, sillä sotakorvauksien maksaminen vaati keskitettyä ohjausta, auktoriteetteja ja nöyrää puurtamista tehtaissa. Siirtolaisväestö ja rintamamiesten asuttaminen pakotti ihmiset sinnikkäästi raatamista korpimailla ja rakennuksilla, missä osallistumiselle ja kehityskeskusteluille ei ollut tilaa.
Eipä olekaan ihme, että Suomi on lahjomaton esivaltakeskeisyyden ja vaiennettuja maa.
Yhtenä esimerkkinä tästä on uusi ryhmäkannelaki, josta jätettiin pois pörssi- ja ympäristövahingot. Se koskee vain kuluttaja-asioita, ja kanteen voi nostaa vain kuluttaja-asiamies. Viranomainen siis päättää kansalaisten puolesta voidaanko käräjöintiin porukalla mennä.
Ympäristövahingot saa itse kukin ottaa kontolleen, vaikka esimerkiksi lentomelu, kivimurskaamosaaste ja päästöt vesistöihin selvästi rikkoisivat lupaehtoja. Kansalaisten silmin ei näytä myöskään hyvältä, että valtio on delegoinut ympäristöluvan seurannan saastuttajalle (mm. Finavia).
Ryhmäkanne on yksi osoitus, kuinka vaikeaa on luopua vuosisatoja kestäneestä esivaltakeskeisyydestä kansalaisosallistumisen ja -vaikuttamisen hyväksi. Ruotsi on pystynyt siihen, mutta sillä onkin 200 vuoden etumatka.
Ryhmäkennelaki on myös merkki siitä, kuinka kaksisaisamoralistinen valtio on ympäristökysymyksissä: foorumeilla puhutaan puhtaan ympäristön puolesta, mutta ei sallita kansalaisten joukolla puolustautua luonnon saastuttajia vastaan eikä olla valmiita luomaan ennakkopelotetta ympäristörikollisille. Koillisväylä aukesi, mutta päättäjien silmät eivät.
Loppujen lopuksi Suomi sai juuri sellaisen ryhmäkanteen, kuin se ansaitsi.
personal.inet.fi/koti/pekka.huttunen
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti