Suomeen ei tule 1990-luvun alun kaltaista pankkikriisiä, sillä 1990-luvun vaihteessa tehtiin 30 prosentin devalvaatio, rahoitusmarkkinat vapautettiin, luotonanto luottokelvottomille oli osin täyin epätervettä. Nämä olivat itse aiheutettuja tauteja siinä tilnteessa. Kun samalla NL romahti ja sen seurauksena idänkauppa syöksyi 25 prosentista viiteen prosenttiin ja työttömyysaste kohosi 20 prosenttiin, soppa oli valmis.
EU -aikana tällaista soppaa Suomessa eivät enää pysty mitkään tahot keittämään eikä Venäjä aikaan saamaan. Koreintaan tulee jonkin asteinen yleinen taantuma. Velalliset voivat nukkua yönsä rauhassa.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti