Politiikassa on tapana huudella vierestä ja kilpailla suuruudesta, mutta siihen yhtäläisyydet urheilun kanssa loppuvat. Siinä missä urheilijat kannustavat ja ottavat oppia toisistaan, poliitikot mollaavat vastapuolta milloin mistäkin. Tämä luonnonlaki kannattaisi opposition hyödyntää loppuun asti eikä tyytyä moittimaan hallitusta yhdestä virheestä kerrallaan.
Herääkin kysymys, miksei oppositio tee varjobudjettien sijasta järjestelmällistä hallituksen kritiikkiohjelmaa, jossa satunnaiset pikku nalkutukset on koottu ohjelmaksi. Asiasisällön lisäksi se sisältäisi systemaattisien mielikuvien luomisen retorisin ja visuaalisin keinoin. Mielikuvien ja tunnelmien hyväksi käytössä ei ole mitään moitittavaa, sillä niinhän tehdään finanssi- ja osakemaailmassakin.
Kritiikin systematisoinnin puolesta puhuu myös se, että kritiikkiohjelma on huomattavasti helpompi kasata kuin hallitusohjelma, koska siinä pitää käyttää hyväksi vastustajien heikkouksia eikä tarvitse suuremmin miettiä omia vahvuuksiaan.
Yksittäiset nalkutuskohteet koottaisiin ryhmiksi. Yhtenä ideana voisi olla se, että kun kritiikkitilaisuuden saanut henkilö alkaa moittia hallitusta yhdestä virheestä, hän voisi sen sijaan moittia kaikkia ryhmään kuuluvia kohteita, koska hänellä on tähän ohjelman tarjoama tietopohjaa. Tällöin kritiikin teho ja puhujan uskottavuus kasvavat. Ohjelmassa voisi olla myös etukäteen sovitut keinot, paikat, ajankohdat ja henkilöt, joiden avulla kritiikkiä vyörytetään eteenpäin.
Kun hallitus vaihtuu, uusi oppositio tekee oman kritiikkiohjelmassa.
Hyvän esimerkin kritiikin systematisoinnin mahdollisuuksista tarjoaa hallitustahon kommentti kuntasektorin rahoituksen lisäämisestä. Sen mukaan lisärahoitus voitaisiin hoitaa vaatimalla kuntia tehostaman toimintaansa miljardin euron edestä. Opposition olisi pitänyt tarttua tähän hanakasti, sillä vaatimus on samantyyppinen tokaisu, jos valmentaja sanoisi 11 sekunnin 100 metrin juoksijalle, että onhan tässä vielä viikko aikaa harjoitella 10 sekunnin kuntoon.
Kun mukaan luetaan hallituksen ja opposition erimielisyydet puolustusbudjetin lisäämisestä toimeentulotuen maksamiseen, kritiikkikohteista ei ainakaan ole pulaa.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti