Julkishallinnon tuottavuuden kohottamisvimmaa on monelta taholta haukuttu ja pidetty epäviisaana. Kritiikissä täytyy kuitenkin muistaa muutama rationalisointihistorian tosiasia: VR:llä ja MH:lla oli vielä 70-luvulla yli molemmilla 30 000 työntekijää ja TVH:lla yli 20 000, jne.
Vaikka hyvin tiedetään tuottavuuden olevan toissijainen ja vaikuttavuuden ensisijainen julkishallinnon tavoite, tuottavuusmandra on jäänyt päälle päättäjille ja kehittäjille. Julkisessa mielipiteessä ja mediassa tuottavuudesta on tullut melkein kirosana.
Tilanteen konkretisoimiseksi tuottavuutta ja vaikuttavuutta kannattaa tarkastella yksittäisen viraston tai laitoksen kannalta - vaikkapa koulun.
Ensiksi koulu toimii tiettyjen ja annettujen reunaehtojen rajoissa ja varassa. Reunaehtoja ovat mm. oppilas- ja opettajarakenne, tilat, välineet, keskushallinnon ja opetushallituksen ohjeet, asetukset ja lait. Näiden merkitys opetuksen vaikuttavuuteen - yhteiskunnalliseen tulokseen - saattaa olla huomattavasti suurempi kuin koulun omalla toiminnalla.
Toiseksi koulun (sen itsensä vaikutettavissa oleviin) tuottavuusluvuilla ei ole suurta käyttöarvoa koulun johtamisessa, koska opetustoiminta maksaa suurinpiirtein paljon kuin reunaehdot määräävät.
Kolmanneksi koulu on liian pieni yksikkö selvittämään opetuksena vaikuttavuutta itse.
Se, miksi tuottavuudesta puhutaan kovaan ääneen johtuukin hyvin pitkälle siitä, että tuottavuus on käyttökelpoinen toimeenpanoyksiköissä (osassa), ja toimeenpanoyksiöiden vaikuttavuutta ei voida eikä ole järkevää selvittää, puhumattakaan mitata, niiden pienuudesta johtuen.
Jotta vaikuttavuudesta saataisiin vakavasti otettava julkishallinnon tuloksellisuusmittari, organisaatioiden ylimmän johdon tulisi selkeästi tiedostaa vaikuttavuuden kuuluvan heidän vastuulleen. Tämä edellyttää tutkimuksen ja evaluoinnin nykyistä huomattavasti laajempaa käyttöä vaikutusten selvittämisessä. Työ on erittäin vaikea, koska tänään tehtävien toimenpiteiden vaikutukset ilmenevät vasta vuosien päästä ja väliin tulevia satunnaismuuttujia saattaa olla niin paljon, että on lähes mahdotonta erottaa tiettyjen toimenpiteiden vaikutus muista tekijöistä.
Tutkimuksen nykyistä huomattavasti laajempi käyttö vaikutuksien selvittämisessä olisi tulosohjauksen todellinen toinen aalto. Jos näin ei tapahdu julkishallinnon tehostamiskeskustelu jatkuu resurssien leikkauksissa ja toimintojen supistuksissa.
7.11.2013
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti