Hallitus on moneen otteeseen usealla eri konseptilla toteuttanut tai ainakin pyrkinyt toteuttamaan ministeriöiden välisiä ohjelmia, mutta laihoin tuloksin. Lipposen hallituksella oli strategisalkku ja Vanhasen politiikkaohjelmat. Strategiasalkku paisui repuksi ministereiden halutettua sinne oman korvamerkkinsä imagosyistä. Vanhasen ohjelmat hyytyivät ennen kaikkea ohjelmilta puutuvien budjettien takia. Sekä Lipposen alkuperäinen idea strategisista kohteista että Vanhasen ohjelamat olivat kuitenkin perusteltuja heikkouksistaan huolimaata.
Olisiko jo nyt aika valmiiksi miettiä konsepti, jolla seuraava hallitus voisi asiassa toimia? Yksi ratkaisu on sellaisen mallin miettiminen, joka mahdollistaisi perustaa ministeriötason ja -statuksen yksikkö toteuttamaan kutakin ohjelmaa. Budjettinsa, rahansa ja henkilöstönsä, tällainen vain vaalikauden toimiva ”tilapäinen ministeriö” saisi nykyisten ministeriöiden kehyksistä. Ei siis lisäkustannuksia. Lakisääteistä toimivaltaa pitäisi olla riittävästi.
Jos perustuslaki ei tätä salli, niin joku vastaava malli olisi varmaankin hyvä olla takatakussa hallitusneuvotteluissa.
Julkisen sektorin it:n kuriin ja kuntasektorin uudistuksen ripeä loppuun saattaminen radikaalein keinoin saattaisi muodostaa yhden ohjelman. Myönnettäköön, että se on keino eikä yhteiskuntapoliittinen tavoite, mutta joskus keino voi olla päämäärää tärkeämpi.
20.12.2010
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti