Hallitus on moneen otteeseen usealla eri konseptilla toteuttanut tai ainakin pyrkinyt toteuttamaan ministeriöiden välisiä ohjelmia, mutta laihoin tuloksin. Lipposen hallituksella oli strategisalkku ja Vanhasen politiikkaohjelmat. Strategiasalkku paisui repuksi ministereiden halutettua sinne oman korvamerkkinsä imagosyistä. Vanhasen ohjelmat hyytyivät ennen kaikkea ohjelmilta puutuvien budjettien takia. Sekä Lipposen alkuperäinen idea strategisista kohteista että Vanhasen ohjelamat olivat kuitenkin perusteltuja heikkouksistaan huolimaata.
Olisiko jo nyt aika valmiiksi miettiä konsepti, jolla seuraava hallitus voisi asiassa toimia? Yksi ratkaisu on sellaisen mallin miettiminen, joka mahdollistaisi perustaa ministeriötason ja -statuksen yksikkö toteuttamaan kutakin ohjelmaa. Budjettinsa, rahansa ja henkilöstönsä, tällainen vain vaalikauden toimiva ”tilapäinen ministeriö” saisi nykyisten ministeriöiden kehyksistä. Ei siis lisäkustannuksia. Lakisääteistä toimivaltaa pitäisi olla riittävästi.
Jos perustuslaki ei tätä salli, niin joku vastaava malli olisi varmaankin hyvä olla takatakussa hallitusneuvotteluissa.
Julkisen sektorin it:n kuriin ja kuntasektorin uudistuksen ripeä loppuun saattaminen radikaalein keinoin saattaisi muodostaa yhden ohjelman. Myönnettäköön, että se on keino eikä yhteiskuntapoliittinen tavoite, mutta joskus keino voi olla päämäärää tärkeämpi.
20.12.2010
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti