Mikkonen käsitteli artikkelissaan sellaisten johtajien valintaa, joiden tiimi on johtoryhmä, ja Kaarela työ/kehittämistiimin jäsenen valintaa. Rekrytoinnin kannalta tällä on ratkaiseva ero, sillä johtoryhmä on olemassa vain kokoontuessaan ja käsittelee organisaation strategisia kysymyksiä, mutta työtiimi toimii koko ajan jonkin konkreettisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä tietenkin vaikuttaa johdon ja työtiimin jäsenen valintakriteereiden eroihin.
Testitulokset ovat tulenarkaa tavaraa, eikä niitä tule jakaa kuin valintakokouksessa, ja kokouksen jälkeen ne on kerättävä hävitettäviksi. Kokemus on opettanut, että jos näin ei menetellä, ne alkavat elää oma elämäänsä vuosiksi eteenpäin. Toinen tapa on, että testeistä vastaava suullisesti selostaa valintakokouksessa testin tuloksia ja vastaa kysymyksiin.
Julkisella (ja myös yksityisellä) sektorilla sovelletaan vielä yleisesti tapaa, että ensin katsotaan, ketkä täyttävät muodolliset pätevyysvaatimukset ja sen jälkeen, milloin milläkin perustella, valitaan sopivin.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti