Mikkonen käsitteli artikkelissaan sellaisten johtajien valintaa, joiden tiimi on johtoryhmä, ja Kaarela työ/kehittämistiimin jäsenen valintaa. Rekrytoinnin kannalta tällä on ratkaiseva ero, sillä johtoryhmä on olemassa vain kokoontuessaan ja käsittelee organisaation strategisia kysymyksiä, mutta työtiimi toimii koko ajan jonkin konkreettisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä tietenkin vaikuttaa johdon ja työtiimin jäsenen valintakriteereiden eroihin.
Testitulokset ovat tulenarkaa tavaraa, eikä niitä tule jakaa kuin valintakokouksessa, ja kokouksen jälkeen ne on kerättävä hävitettäviksi. Kokemus on opettanut, että jos näin ei menetellä, ne alkavat elää oma elämäänsä vuosiksi eteenpäin. Toinen tapa on, että testeistä vastaava suullisesti selostaa valintakokouksessa testin tuloksia ja vastaa kysymyksiin.
Julkisella (ja myös yksityisellä) sektorilla sovelletaan vielä yleisesti tapaa, että ensin katsotaan, ketkä täyttävät muodolliset pätevyysvaatimukset ja sen jälkeen, milloin milläkin perustella, valitaan sopivin.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti