Sen odottamien, että hallintokulttuuri muuttuisi itse omaa viisauttaan ja hyvyyttään avoimemmaksi, saada odottaa hamaan hautaan saakka. Stubb yritti avata verhoja, mutta koneisto vastusti. Käytännössä odotukset paremmasta jäävät tulevan pääministerin harteille, mikä on sattuman kauppaa. Hän kuitenkin voisi pienillä käytännön askelilla avata portteja esimerkiksi komentamalla ministeriöitä arkistoimaan valmistelutyön vaiheita ja avaan arkistoja.
Suuret avoimuuden murrokset vaativat esimerkeiksi perustuslakituomioistuimen perustamista, ryhmäkannelain muuttamista siten, että ryhmäkanteen voi nostaa myös viranomaistoiminnasta ja ympäristörikoksista, kansaäänestyksien käyttöön ottamista, ympäristölupamenettelyn muuttamista siten, ettei hakija voi itse valvoa lupaehtojen noudattamista, jne. Lista on toivottaman pitkä, mutta alkaahan pitkäkin matka ensimmäisellä askeleella.
Avoimuusteema voisi olla hyvä täky jollekin puolueelle tulevissa vaaleissa. Ja sitten teema hallitusohjelmapöytään.
1.5.2010
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti